Neukku töihin ja heti!

Viikkomme välillä 17.-24.2. oli minulle kouluviikko (luonnollisesti), Neukulle työharjoittelun haravointireissu ja tottakai silattu safkalla.

Maanantaina menin ensi kerran tukanleikkuusalonkiin sitten lapsuusaikojen (teatteriharrastuksessani toki kuontaloa on kynitty useaan otteeseen, mutta roolia varten.). Reuhka rehotti jo hyvin pitkälti hartioilla saakka, vaikka vasta joulun alla tein kammottavan trimmauksen, jota Neukkuseni joutui sitten parantelemaan.

Tukanleikkuu, johon kuului pesu - leikkuu - pesu ja muotoilu kustansi 8 euroa. Okei, ei siihen aikaakaan hulluna mennyt (lähinnä siihen miten sönkötin cortto peloa ja esta es bieniä) mutta silti tämä oli mukava yllätys. Olin varautunut siirtymiseen siilitukkaan vaihdon ajaksi, mutta noilla hinnoilla ei talous räjähdä käsiin vaikka kävisi muutaman kerran päähuollossa.

Tiistaina EIM-kurssilaiset pitivät "International Lunch" -tapahtuman, jossa jokainen toisi kansallismuonaansa / kotopuolessa tavanomaista einettä maistille. Päädyimme monen mutkan (=raaka-aineiden surkean saatavuuden) kautta pullalinjalle, ja dusasimme tarjolle vanhanliiton korvapuusteja. Kaasu-uuni osoitti epäkäytännöllisyytensä pullanpaahdossa, joten testipellillisemme (jossa voisilmäpullia) paloi pohjasta ja kypsyi vaaleaksi :)

Taustalla korvapuustit

Pullaepisodi venyi pitkälle yöhön, mutta saivatpahan ulkomaanhemmot sitten maistettavakseen tätä (lännestä adoptoitua) ruokakulttuurimme makoisaa helmeä!

Muiden maiden mätöt olivat myös oikein kelpo tuttavuuksia, joskin opiskelijan maustehyllyn suppeuden sai tuta.

Kouluviikkoni oli opettajien sairastapauksien vuoksi aika leuto, joten aikaa hillua principessani kanssa löytyi mukavasti. Vaikka Valencia onkin tuulinen pytty, aurinko takasi pisamilleni mukavan kasvualustan ja kuljeksimme turistimaisesti sinne-tänne kylillä.

pekkeli

Bar Favela ja neito lounastuoppi edessään

Todettua: vaikka täällä on "mielenkiintoset" safkat, jostain syystä tarjolla on tosi köyhästi mitään erityisen helmeä. Kaikkialla vedetään vaan leipävälipaloja ja pubiruokaa. Koulukaverini totesi elelevänsä pelkästään serranokinkulla ja juustolla, koska se tuntuu olevan tavallista täällä. OnnekseNI kotipuolessa voi tehdä raaka-aineiden puitteissa aikamoisia settejä, joten:

Vuohenjuustoa napaan! Takana Pekko "pitsaleipä" Honkasalon erityisbrusettoja

Pariskunnan pihvoset

iHerbin hamppurouhetta :) Täällä päin "hamppu" -hakusanalla löytyy vain THC-pitoisten siemenien myyjiä...

Viikon aikana käytimme metroa melko paljon. Meikä sai kerrankin kokea ylpeyttä, kun olin maailmannaiselleni oppaana! Onneksi on tullut fillaroitua paikkaa ristiin rastiin tässä männä viikkoina.

No, mitään kummallisuuksia reissussa oikeastaan ollut, muuten kuin se, että työharjoittelupaikkojen saavutettavuus on vähän niin ja näin. Kävimme koulullani kyselemässä kansainvälisyysvastaavilta työharjoittelun nivomista johonkin opiskelijaprojektiin. Ratakiskonvääntöä hakemuksen tekemisestä oman oppilaitoksen kautta totta kai oli - eivät iberiaanit oikein tajunneet sen olevan vähän tyhjä arpa, mikäli hakemukseen ei ole laittaa mitään vastaanottavaa tahoa...

Pistäydyimme Neukun kanssa Valencian eläintarhassakin, mukavasti oli "kaikki näyttelyesineet näytillä" ja pääsimme todistamaan uuden elämän alkua, kun afrikanbambi pyllisti uuden karvakäärön maailmaan. Tottakai kätilöammattilainen paviaani oli mukana menossa:

ALAN!

Kouluryhmäni vieraili "Lonja de Valenciassa" torstaina (New promotional platforms -kurssin tunneilla), joka sijaitsee hyvin pitkälti keskellä Valencian kaupungin keskustaa. Paikka on siis ikivanha arkkitehtuuriltaan näyttävä linnamainen rakennus. Uutuutena paikkaan oli tullut keino nähdä rakennuksen osia 3D-mallinnettuina piirustuksina TV-ruudulta. Käyttäjä pitää kädessään korttia, johon on painettu kuva tarkasteltavasta kohteesta (sisätiloja/esineitä/osia rakennuksesta), ja kamera tunnistaa kohteen, jolloin ruudulle ilmestyy "käyttäjän käteen" pyöriteltävä mallinnettu 3D-palikka, jota voi "avata" kerroksittain. Mielenkiintoinen tapa nähdä esimerkiksi 10 metrin korkeudessa oleva kattokruunu ihan läheltä ja joka puolelta.

Eräs katakombi talon kellarissa

Neukku tutkailemassa kattokruunua kortilta

Lattiaa

Napapijri - norjalaisia kledjuja myyvä puoti. Villa mennee salettiin kaupaksi täällä, koska lämmöt  on alle +10

Kauppahallintapainen mesta, lähinnä (luomu- ja lähiruoka)ravintoloita sekä taidetta 

Otos

Kuten sanottua, päivät kuluivat hujauksessa ja kohta jo löysinkin itseni saattamassa Neukkua aamuneljän bussiin Valencian asemalla. Syväsymboliikkaa saikin kokea Aurinkoni lähdettyä, täällä on ollut himputin masentavan harmaata ja tuulista. Olen joutunut hellimään itse itseäni, olen mm. ostanut kevätmuotia, nimittäin VEIJOT. Teryleenin pinkeä puristus muistuttaa Suomi-kotini kaapissa lepääviä alusasuja, ja olo on auvoisa.

Muita hellimismuotoja on mäsäytys, tiistaina aloitin yksinelon läskeilemällä Nutella-vohvelilla, ja myöhemmin viikolla naatiskelin ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni kinkkua ja cheddaria. Kesäkuussa Suomeen saapuu iloinen pilleriposki!

Papin iberit sentään!

Ja vaikka en itse koulisi sisuksiani mitä kamalimmilla aineilla, ei koululounas ainakaan sen parempi vaihtoehto ole. Eilen astuin ulos lounaskaapista ja otin eteeni tarjottimellisen (5,30€ kolajuomalla) paikallista opiskelijamuonaa.

Ydinluut löytyi! aijai :)

...josta tulikin mieleeni että tuo jukurtti on toista päivää repussani. Se siitä.

-pekuli