Pegi ja "suklaatehdas"

Tänään minulla (ja muutamalla muulla vaihtarilla) oli golden ticket. Pääsimme itsensä HEINEKENIN Valencian tehtaalle tallustelemaan ja ihmettelemään, miten oluenjumala loihee Henukkaan autenttisen ja jäljittelemättömän maun.

The golden ticket

Valencian tehdas on henkilövahvuudeltaan noin 150 henkeä, jotka työskentelevät kolmessa vuorossa vuorokauden ympäri. Näin talviaikaan oluen menekki ei ole korkeimmillaan, mutta kevään lähestyessä bissen imuttelu kiihtyy myös täällä Plus ultra -mantran maassa, jolloin tuotantolaitos tuuttaa täysiä. Pistetäänpä pari kuvaa vierailusta:

Portilla

Sedät muodissa

Hörlulrar och hörselskydd i samma aparat!

Ensin saimme katsoa Heinekenin promootiovideota, jossa työntekijät hehkuttivat omaa firmaansa ja möreä miesääni kertoi Henkan toimialasta, esitteli mainoksia ja tuotekatalogin. Itse kierroksen aikana tutustuimme keittokattiloihin ja pakkauslinjastoon, kierroksen vetäjä ei hanskannut englantia 100%, mutta asia tuli perille vaikka välillä informaatio suollettiin paikallisella aksentilla.

Meitä oli siis viitisentoista erasmusvaihto-opiskelijaa, hyvinkin eksklusiivinen keikka joka tapahtuu tällaiselle kattaukselle pari kertaa vuodessa. Tuotantolinjastolta ei kovin prameita kuvia saanut (eikä niissä paljoa katseltavaa ollutkaan, kuvitelkaa tsiljoonalitrainen teräskattila, josta lähtee isoja putkia talon joka nurkkaan ja soppeen.

Tehdas oli monilta osin automatisoitu, ja mielenkiintoisinta oli pakkauslaitteisto ja robottitrukit, jotka joko ajoivat käytävää eestaas vailla aikeita toimittaa olutlavoja eteenpäin tai "pitivät lakisääteistä", eli vilkkuvaloineen hengasivat keskellä cervezakatakombeja.

Robot wars

 Kierros tottakai huipentui "olutmaisteluun", jolta odotin lähinnä paria muovikippoa, joihin lurautetaan vähän suunkostuketta - MUTTA MITÄ VIELÄ! Palasimme kokoushuoneeseen, jossa aukesivat keppanahanat ja nostettiin tuplapukit pöydälle. Joka laatua sai täräyttää ihan toisellekin jalalle. Sen lisäksi, ettei virvoke loppunut kesken, tupsahti kokkisetä takahuoneesta tarjottimet notkuvana tapaksia. No, kuvat kertonee enemmän kuin verbaalisesti tukkoinen pekko.

Niin. Toisissa pöydissä ekstrana vielä leikkeleet ja juustot

Pepe la Boom, keittiömestarimme.

Heinekenin motivaatiotaulukko

Tuliaisveikko nimikkojuomineen

Eikä siinä vielä, että saatiin hanakylmää, lähtiessä laitettiin kouraan vielä siksari paikallista kutvanaa. Tätä tietysti piti maistella turkulaisittain, kassilämpimänä koulumme puiston kiipeilykivillä boulderoijia seuraillen:

Rock hard

Saatanpa itsekin joku päivä olla kiikkumassa tuolla kivellä, mikäli kaupungista löytyy kohtuuhintaisia kiipeilykenkiä. Muutama uusi tuttavuus tuli (vihdoin) tehtyä, erasmus-opiskelu alkaa pikkuhiljaa lähteä käyntiin :) Bussikyydissä kansalaisuuksia olikin edustettuna Etelä-Amerikasta aina eksoottiselle Hyvinkäälle asti!

Päivä kruunattiin tulisilla mätöillä, isäntämiehemme lähti Lontooseen loppuviikoksi, joten täällä pidetään taloa pystyssä Suomivoimin.

Huomenna taas kouluun, reippaina poikina.

-Pekulilaatio

Fábrica de cerveza ja loikoiluu

"Morjensta, myö oltais suomalaissii ja tultais ilmoittautumaan tänne kouluun--"
"Äppäppäppäppäp, keskiviikkona on infotilaisuus"
"Selvä, eli lepiä siihen asti?"
"Just niin."
"Ok, kiitos ja adios!"

Eipä siis hirveästi ole Espalla ressiä. Valenciaa on taivallettu viikko essuntassun, tänään koitettiin tuputtaa tärkeitä prosyyrejä kansainvälisten asioiden toimistoon design engineering -rakennuksella, mutta nähtävästi oltiin liian innokkaita. Kotimatkalla napattiin mukaan Movistarin prepaid-kortit, josko täällä sitten kehtaa pikkuhiljaa soitella maansisäisiä puheluita paikallisten kesken. Tosin tutoreita ja niitten frendejä lukuunottamatta ei vielä tunneta sakkia täällä.

Jurassic Furniture

Sepänkadun tunnelmaa... :)

Boulderia(?) koulun puistossa

ETSID-rakennuksen edusta

Poolokaulusneule. Aijai!

Kouluhan virallisesti alkaa vasta 4. päivä helmikuuta, tällä viikollakin väkeä kampuksella pörräili ihan kiitettävästi. Keskiviikkona on infotilaisuus saapuville opiskelijoille, ja saadaan koulun koneille ja verkkoon tunnarit. Täällä tarvitaan kulkulupaa liki kaikkialla, joten koulurakennuksen kammioita ei pääse ihailemaan ennen kuin sellainen on meikälle annettu.

Huomenna pojat nousee muiden matkaan hyväksyttyjen vaihtareitten kanssa Heinekenin tehtaalle kaupungin liepeille! Siitä reissusta sitten settiä huomenna. Kannatti mäsäyttää pihvit kunnon valkosipulimaustevoilla tänään - tehdään taatusti uusia tuttavuuksia huomenna bussimatkalla!

Huhhuh, ensimmäinen aamu virallisesti herätyskellon kera odottaa :)

-Pekuli

Viikonloppupäivitystä

Mosolilaatio, lukijakunta.

Loppuviikon ohjelma on ollut enemmän tai vähemmän geneeristä oleskelua. Tänään sunnuntaina rimpauttelin isovanhemmille päin Skypeteitse ja vaihdoin vähän kuulumisia. Sen jälkeen käytiin tutustumassa paikalliseen "pumppupuistoon", näitä puistotreenivehkeitä mitä Suomenmaassakin löytyy urheilureittien varrelta:

TPS-Fanclub -shortseissa näyttämässä A4-jalkalihaksia

Puisto ja Niko "Pyykkinaru" Into ottamassa laitteista irti kaiken joka kulmasta

Päivä oli oikein seesteinen ja sain jopa kuulla olevani jonkun "Amigo!" kun krikettilyöntejä lähikentällä läiskivät kundit heittivät pallon vähän liian pitkälle. Palautusheitto oli, aivan normaalisti, heikko kuin vanhuksen yskös, eli pääsin heittämään kahdesti :)

Pumppujen päälle tietysti tankkaus, eilistä mättöä oli jonkin verran vielä syömisen kertausharjoituksia varten. Kuva eilisillalta.

Viini 1,05€, leipäpuoli täällä on liki poikkeuksetta "ranskanlongaa" 

Huomenna olisi tarkoitus nyt vihdoin ja viimein päästä kansainvälisten palveluiden toimistoon ojentamaan passikopiota, -kuvia ja matkavakuutuksen kopio, ja aloittaa kouluun rekisteröitymisprosessi. Perjantaina toimisto oli siirtynyt viikonlopun viettoon hiukan ennakkoon ja kampusvisiitti oli hukkareissu.

Paikallisille vaihto-opiskelijoille tarjottiin tiistaiksi reissua Heinekenin tehtaalle kaupungin liepeillä. Ilmoitin janoiset matkamiehet välittömästi mukaan bussilastiin. Hyväksymissähköposti paukahti lauantaina laatikkoon ja se onkin sitten ensimmäinen opintoihin liittyvä setti täällä. Kuulemma maistiaisiakin on luvassa!

Mihin se loppuviikko sitten hävisi? Koska meillä ei ole vielä vakikämppää (yhä Pablon helmoissa, joka on tämän viikonlopun faijansa kanssa hillumassa), pitää elää vähän rantojen miehenä, eli pitää matkapakaasit kasattuina huoneen nurkassa. Vähän kotiolomukavuuksia tässä on toki hankittu, tohvelit (Lidl) ja POOLOKAULUSNEULE (Zarasta alennuksessa 9,99). Tästä professuurivaatteesta lisäkuvia jahka tohdin pitää sitä julkisesti.

Kauppakeskus Aquan sisätiloista kohti tiedekeskusta

Näitä apinoita löytyy sieltä täältä kampuksella

Into, passikopionsa (0,03€), kampuksen pihalal seisova TORO

Apina härän nilkassa. Trampstamp!

Täällä me nyt siis maataan parivuoteessa, miehet kuin ketunpennut. Ollaan vähän (luvatta?) huudatettu ilmalämpöpumppua, että sisätilojen huurulämpötilat olisi siedettävämmät. Ulkona tarkenee vaikka shortseissa mutta sisällä ei malta ilman fleeceriepua maata...

Koitetaan käyttää aika hyödyksi, meikällä älypuhelin ja tabletti täynnä kieliopiskeluapplikaatioita, josko niistä sitten irtoaisi hispanioolakykyjä edes säälliseen kanssakäymiseen.

Naama

Henkari

Enkä ole ihan täysin jättäytynyt designjunasta, koitin viimeisiä vetelevällä läppärilläni tehdä 3D-palikoita, ja ehdinkin tovin aikaa "rendata" kuvaa henkarista, joka perustuu naamakuvaani...





Simmosta tänne. Ensi viikolla taas ihka uudet kujeet.

-Pekuli

Crack-kämppä käyty tiiraamassa

Valencia, tuo Valencianlahden aurinkoinen helm--- ja pyh, tänään "Suomi-Viikingit" tarpoivat läpi vesisateen ja tuiskun kohti tulevaa luolaansa. Olin odotellut jo pari päivää yhteydenottoa tulevalta vuokraisännältäni, joka on parhaillaan Pariisissa messuilla esittelemässä muotoja. Ei siis sulojansa, vaan sellaisia juttuja mitä me muotoilijat tuotetaan. Hän on siis vähän heikolti tavoitettavissa, mutta aamulla mailasin ja pistin tekstaria perään, että mitenkä tuota soluasuntoa pääsisi näkemään. Sovittiin, että vuokraisännän isäukko tulee näyttämään paikkoja.

Kävelimme puolimatkaan Benimacletia (alue, jossa kämppä sijaitsee on ollut ennen kylä, kunnes "kaupunki nielaisi" alueen sisälleen) ja tiputeltiin brunssia ihastuttavassa espanjalais-aasialaisessa kuppilassa. Soittelin padrelle ja jännitin, pitääkö puhua spaniaania, mutta kohtalaisen mukavasti se lontoonkieli taittui tältä sedältä ja sovimme deitit vähän yli tunnin päähän puhelusta. Siihen asti siis paistoi mukavasti aurinko ja oli ihan jepaa dallata pisin katuja. Mutta viimeisen suupalan aikoihin alkoi Ukko Epsanjassa -elokuvan kuvaukset ja sade helli katuja. Sekä kahta kulkijaa. Jalkakäytävät täällä on pääasiassa laatoitusta, ja meikän tuliterät kusiluikkarit liukuivat kivillä siten, että alkoi jo olla ikävä kotikaupunkini "Ei talvikunnossapitoa" Turun hellää hiekoitusta. Vuokra-Padre ja -Madre saapuivat mestoille citymaasturilla kurvaten aikaikkunan puitteissa. Vahinko että se ikkuna oli tunnin levyinen, joten Viikingit saivat tuta kesähepenissään välimeren ankarat olot odotellessaan.

Kämpästä: luukku oli oikein soma, kodikkaaksikin voisi kutsua. Makkareita on neljä, joissa jokaisessa tällä hetkellä miehitys. "Aulassa" sopuisasti muutama fillari säilytyksessä, ihan kohtalainen kyökki, josta pääsy parvekkeelle pyykinpesukoneelle. Yksi makkareista oli heti ovesta oikealla, olkkarissa istui säyseä hippi näppäilemässä diashowta, koulujuttuja kai. Olohuoneesta (ja keittiöstä) lähti pitkä käytävä kohti itäsiipeä, jonka päässä oli vielä kolme makkaria. Käytävän varrella on kaksi kylpyhuonetta, sekä käytävälle tehty upotus johon on sijoitettu kaksi käsienpesuallasta ja peilit. Kelpaa siinä brushata legoja aamutuimaan olematta tiellä.

Padre ja Madre olivat oikein kivanoloisia ihmisiä, ja kertoivat, että tänne vaan senkin punaniskat, mutta vasta helmikuun alusta. Näin ollen saamme vielä hetken viivähtää sohvamajoituksella (protagonistit saman katon alla huomisesta eteenpäin!) Pablon nurkissa. Näillä näkymin meillä on nyt kuitenkin mukavasti katto pään päällä ruoanlaitto- ja pyykinpesumahdollisuuksin kevään ajan. Jos käy lykky ja Neukku saa työharjoittelupaikan täältä sadekaupungista, joudun varmaan ottamaan sen lusikkaan. Nyt treenaan kuitenkin lusikkaa ensin Niko-pojun kanssa. Opetellaan olemaan selät vastakkain :)

Valenciassa on aika lailla koiraihmisiä. Tosin helvetin huonotapaisia, koska antavat koiran tiputtaa sakaramiinoja pisin pieliä. Joka jumalan kadulla on rypäleammusta, ja näin sateen tullessa sitä miettii miten paljon kuljetan tahtomattani eri koirarotujen tuotteita muassani. Täällähän mennään pääosin kengät jalassa sisällä - hrr.

Siirrytäänpä paskasta kadulla kadun laidoille, mistä bongailin muutaman kuva-aiheen. Niitä alla. Tänään käydään täräyttämässä vielä iltasänkkärit Pablon ja sen kaverin kanssa kaupungilla. Sitten pääsee naatiskelemaan lämmityslaitteen iloista punkkaan.

-Pekuli

Kotikatu.mp3

Street art

Gaudi kävi täällä

Herttaiset kadunnimikyltit

Tour de Valencia y el relato de la ampolla

Olen tänään kävellyt.








Mutta sen lisäksi
-kävin tsekkaamassa tulevan koulukampukseni
-kuljeksihen tulevalla asuinalueellani (hostaava tutorini ei välttämättä halua adoptoida minua koko kevääksi)
-söin paikallista ruokaa: pikkuruisen kebapin lättyyn rullattuna, sekä iltaa vasten montaditon. Paikallinen olut-sämpyläteria 100 montaditos tarjoili minulle tämän.
-hankin vesikellon kumpaankin pikkuvarpaaseen
-otin muutaman kuvan, niitä ja tekstiä seuraavaksi

Täällä on siis kevät täydessä tohinassa. Jengillä on vielä tikkitakkikausi menossa, meikälläkin pääasiassa huppari-kevättakki-combo, mutta sen kanssa olo on niin Erkki Kanerva, koska otsalle pukkaa (hiki)karpaloita.

Karpalo on kanervansukuinen kasvi.

No, koska läppä oli huono, siirrytään aasinsillalla kasveista kevätkasveihin, olen siis bongannut kevään ekat leskenlehdet ->

Lisäksi näyttää siltä, että joko täällä on lämpö yllättänyt paikalliset niin kuin talvi suomalaisen autoilijan, että joku jäbä on kesken kuljeksinnan hukannut aluskerraston
<-

Aluskerrastotie, punainen, oli ikuiselta tuntuva suora pyörätie halki peltojen ja paikallisten pehtoorien maiden. Sitä ei kaiketi tarvitse enää ikinä kulkea.


Tosiaan, kävin UPV:n kampuksella ja totesin sen olevan fenomenaalinen. Kooltaan ja palveluiltaan. Alueella oli ns. keskustori, josta löytyi lounaskahvila, opiskelijahintainen kirjakauppa sekä apteekki.  Lisäksi kampusalue on aivan valtaisa. Sepänkadun kollille paikka on pahimmillaan eksymiseen johtava. Protagonisti-kollegani totesi alueen muistuttavan American Pie -kampuksia.

Tässä otos "keskustorin" yllä olevalta tasanteelta

Seuraava Bond

Valencian "Aurajoki"

Valencian "Aurajoen" penkereeltä kuvattua (se on puisto nykyään)

Täältä Valenciasta saisi kelpo otoksia

Odotin Suomi-kadun olevan pahainen kujanpätkä...

Tässä siis päivän aikana napsittuja otoksia. Turisti-Honkasalo on ollut tien päällä, nähtävästi.

Isännöitsijäni Pablo antoi minulle kehittävää luettavaa: sanontoja ja lausahduksia espanjasta englanniksi ja toisinpäin. Word up!

Tässä taas näitä kuulumisia. Huomenna, jos Hesus on myötä, päästäisiin tsekkaamaan tulevaa kotoa. Nyt kello onkin jo roimasti ja meikällä uni silmässä. Ensi kerralla kirjoitan vähän paremmin.

-Pekuli

Valencia, fuck yeah!

mosolii,

Kengät ovat poissa jalasta ensi kerran sitten aamuneljän. Dunkkis saa kyyneleet silmiin, mutta väitän itselleni (koska vaihtovaatteita pakattiin mukaan niin laihalti), että se on koti-ikävä joka niitä kirvoittaa.

Valenciaan saavuin vasta iltahämärässä, koska a) ekaan bussiin ei ehditty ja b) bussimatka kestää neljä tuntia Barcasta, erityisen pitkältä se tuntui koska <first-world-problems> wifi ei toiminut </first-world-problems>. Kuitenkin, saavuttuamme Espanjan Vantaalle, miljoonakaupunkiin, kaikki nuo matkan kauhut poistuivat mielestä.

Bussiasemalla heitin yläfemmat lupsakalle vaihto-opiskelijatuutorilleni, Pablolle. Sillä oli kokoontaitettava fillari matkassa, niin urbaani sälli! Kävelimme puutuneina muutaman sataa metriä metroasemalle, josta hyppäsimme kuusilinjaisen (josta viisi on käytössä) metroverkoston vietäväksi. Kohta olimmekin jo Big-P:n kämpillä.... (kohta kämpästä lisää)

...nappasimme Pablon Punton ja tiputimme toisen Suomi-pojista hotelliaamiaista odottamaan. Meiffelle näytettiin eeppinen couch surfing -paratiisi, josta moni sikäläinen varmaan haaveilee. Pabmeister on mukana sohvasurffaajain yhteisössä, joten kaksikerroksisen kerrostaloasunnon uumenista löytyi meikäläiselle valtava jenkkipunkka, kylppäri, wifi-yhteys (kiitos), kattoikkunat ja tilaa aktiviteeteille. Tällä hetkellä hyödynnän tilan levittämällä jok'ikisen artikkelin laukustani lattialle yrittäen peittää sen - mutta ei näitä neliöitä peitä mikään!

Kylppärissä on party-modella varustettu poreamme ja tällainen kaksikko:

En tiedä mitä ja kumpaan tekisin, mutta tarjouduin pesemään salaatinkeriä tuossa sille loogisemman näköisessä altaassa. Pablo kielsi.

Pesen silti.








Ja sitten lupaamiani kuvia Barcelonasta!

Ei olla Charles de Gaullen aukiolla..

The running man (Schwartzeneggerin leffa)

Bussikuskin viewpointista otettu otos. Mies muuten tasan pysähtyi valoihin isossa risteyksissä heittääkseen jerryä paikallisten lipuntarkastajien(?) kanssa, yhdet vihreät sai jäädä välistä, koska jerry on jerryä.

Street arttia. Tää on sieltä riemukaaripuistosta.

Ainiin, ja mitä sohvasurffaaja-ammattilaisen "raamattulaatikossa" on punkkaajille? No kaikkea!

Täällä ei kannata juoda vettä hanasta, kaiketi (koska isäntäni ei niin tee), joten tuo durex on partiolaismuistini mukaan hyvä väline veden kantamiseen kaivosta. Vetoisuus useita litroja!

Annoin kiitokseksi houstilleni 

tällaisia juttuja. Ihan että pääsee Suomitunnelmaan. Koska Suomi-Finland.

Kämpässä on muuten ehkä 12'C, mutta en valita, onneksi otin fleecemakuupussin :)

-Pekuli

Barcelona

Lento ei päätynyt Siperiaan eikä edes Iberiaan, vaan Katalonian punakeltaraidalliseen helmeen, Barcelonaan. Kateuden voi unohtaa samantien, lämpöä täällä on n. 10○C, ja meikäpojilla on armoton nälkä. Neukku laittoi aamuyöllä kouraan ruisleipäsen ja koneessa mäsäytin foccaccian pahimpaan kymppikerhomunchiessiini. Lennon aikana WLAN-yhteys pelasi moitteetta. 2013 on melkein kuin 90-luku, täynnä teknoa!!
Kaksi Suomi-sankaria nappasi lentokenttäbussin, jolla huristeltiin maratoonareitten välissä pujotellen Placa de Catalunyalle. Siellä keikkalaukut napattiin olkien (vertaus ohuenläntiin hartioihin) varaan ja tallusteltiin paikallisten Guidojen lomassa Arc de Triomfille. Tämän riemukaaren takana on mitä makein puisto (kuva tulossa) mutta ensisijaisesti se toimi maamerkkinä kartanluvun Colombolle, eli meikäläiselle, etsiessämme bussiasemaa.
Kuten normaalisti, ensin pitää kävellä hukkaan, ja sitten olla hukalle susi: löytämällä tiensä. Metroasemalla (20m määränpäästä) mukava paikallinen Jammu kehoitti menemään metroteitse takaisinpäin (kaikki tämä kokonaan ...katalaaniksi?), mutta valveutuneena ukkelina kysäisihen lippuluukulta asianlaitaa: bussiasema, johon suuntamme oli, löytyisi nurkan takaa. Kas niin.
Liput busakyytiin vaihtuivat pesetoihin, ja pojannaskalit - tarinan protagonistit, jättivät ylimääräiset kamat lokeroon. Barcelonan kovatasoisin lounasmesta odotti löytäjäänsä. Vahinko, että paikalliset taitaa tiputtaa mätöt aavistuksen myöhemmin kuin puoli yhdeltätoista. Aikamme sivukujia nuuskineina (domingo, mikään muukaan mesta ei myöskään ole auki paitsi kappelit), löysimme paikallista einettä, intialaista ja hamppareita, pyörittävän mestan. 100 metrin päästä bussiasemasta. Kuva ohessa.
Kohta liikahdetaan vetämään siestaa assalle ja siitä samalla teemalla 120km/h kohti Valenciaa!
Ps. Toivottavasti etelässä on lämpimämpää.

Nyt on lähellä

Huhhuh. Reilun kahdeksan tunnin kuluttua on aikomus ajaa Helsinki-Vantaalle. Jännittää hitusen, mikä nyt on aika odotettavissa, onhan meikä melko noviisi vielä näissä reissaushommissa.

Iski pikku tauti tässä lähdön alla. Toivottavasti on ohimenevää, mutta just nyt ei mielellään olisi puolikuntoinen. Onneksi safkapuolesta täällä Vantaalla pidetään huoli, joten ei tarvitse kuin aukoa suuta ja hengittää jompaan kumpaan suuntaan. Huomenna kevyin vaattein ja täysin vatsoin jonottamaan Norwegianin lähtöselvitykseen.

Ohessa meikän pakaasit, eli viisi kuukautta vedetään kevyellä varustuksella. Palkkasin Neukun tuomaan perässä tusseja ja viivottimia, mikäli niitä nyt tuolla edes tarvitaan.

Tutorsetäni Peter tulee meikää vastaan Valenciassa, hyvällä tuurilla pääsen jo huomenna crack-kommuuniini, mutta tuleva vuokraisäntä ei ole paikalla huomenna, joten Big P lupasi tarvittaessa londia sohvaa päänkallistukselle. Bien.

Tämä postaus oli pikainen luurilla tehty, reppuosasto on jo tiukasti ojennuksessa,

Huhhuh. Jännittää.

Pekuli

Kaksi yötä primaveraan on

Ayayay, tunnelma tiivistyy ja trippi lähestyy.

Eilen Suomen asunnossamme, joka on ihastuttavasti renovoitu juuri ennen kun meikä häipyy maisemista, istutin pari sukupolvea vitsinveistelijöitä ylenevässä polvessa olohuoneemme hengailupesään ja vaihdoin viimehetken kuulumiset vanhempien ja isovanhempien kesken.

Kovasti ottaa tunne-elimistöön tämä "hyvästely" - mutta aatokset taittuivat jälleen lounaaseen (ns. Suomi-motivaation nuppi kääntyi kaakon vastakohtaan) kävellessäni fleecekerroksissani koti-Turkuni katuja koululle viimeisiin tavaranluovutuksiin. Tarkennan lukeville verisukulaisille: teitä tulee ikävä, mutta tätä talvea ei.

Valencian reissu tulee olemaan toivottavasti kasvattava, mutta myös arjesta irtaannuttava ja ammattitaidollisesti kehittävä aikajakso.

Oikeastaan edessä on elämäni kevät numero 2, niinku hyvyysjärjestyksessä. Vuosi 2012 oli yksi raskaimmista, vaikka kaikenlaista on tullut tämän neljännesvuosisatani aikana koettua. Ammattilaismarttyyrinä säästelen kuitenkin näitä aiempia kokemuksiani myöhempiin postauksiin, jotta sääliä olisi lukijoilta tarjolla tasaisesti.

Viime vuonna tulin valituksi Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta - TUOon ja jengi tituleerasi minua Mr. Sosiaalipolitiikaksi. Samalla kun hapetin kaupunginhallitusta opiskelijaterveydenhuollon puitteissa, monikenttäpuuhailin edunvalvonta-asioita niin TUOn kuin TOM ry:n tekijänä, kehkeytin itselleni teollisen muotoilun skillssejä, ollessani kuitenkin päätoimisesti ihan muotoilun opiskelija vaan. Jott'ei vapaa-aikaa olisi liikaa, hankkiuduin vielä duuniin Turkuun avattuun Teknikmagasinetiin loppukeväästä, ja olinkin siellä kovanluokan kauppa- ja seuramies. Sama meno jatkuu heti kun vaihto-operaatio on ohi, pesti toivon mukaan odottaa Pekulia vielä heinäkuussa.

Asiaan. Tai takaisin edeltäneeseen aiheeseen. Miksi Valencia on vasta kakkonen? Raskaan vuoden 2012 keväällä tapahtui odottamaton ihmissuhdemuutos, josta johtuen ruokakuntamme on tätä nykyä kaksihenkinen. Ts. tapasin Night Club Marilynissä avopuolisoni Neukun. Kyllä, jotta blogissani säilyisi jotain hävytöntä ja jännittävää, kutsun naistani leikkisästi nimellä Neukku. Siihen on myös etymologiset syynsä. Palataan niihinkin tuonnempana.

Tätä kirjoittaessani istun koulun tietokoneluokassa ottamassa viimeiset huumat koulumme tehomyllyistä. Valenciassa on toivon mukaan vastaavat premissit. Tien päältä saatan julkaista sanasen tablettitietokoneen kautta, mutta sitä ennen eräs Samu "Nexus 7" -kamahomokaimani pitää saada tänne lukijakuntaan.

Niin, itse asiassa taidankin tästä dallata kotiluolaan ja tehdä vielä pientä taustatutkimusta tulevan kouluni tiloista. Laitanpa vaikka tänne tutkimustyön tuloksia ja kuvia. Seuraava erä vaihtoonlähtijöistä voi varmaan hyödyntää näkemäänsä miettiessään vaihto-opiskelukohteita. Escuela Técnica Superior de Ingeniería del Diseño kun on tuiki tuore vaihtokohde ja meikä lupaa rikkoa jäätä hyvällä menestyksellä.

Illalla koittaakin sitten "läksiäiset TOMpan tapaan", eli koulutusalayhdistyksen 3. synttärikemut aiemmin mainitun maagisen yökerhon alakerrassa. Kasvatin juhlan kunniaksi viikset - teemana on Tre Tomppår, eli länsinaapuria enemmän tai vähemmän mairittelevasti pukeutuen vilkutan opiskelijatovereilleni. Alla viikset ja mies. Hassu pupukäsinukke peittää erästä tunnettua yhden sormen symbolia. Kuvan alareunassa viaton hallituksemme jäsen.

Jos joku on tänne asti jaksanut lukea ja kuuntelee räppiä ilman irvistystä, tällä kappaleella psyykkasin itseäni irti ennenaikaisesta koti-ikävästä: Timo Pieni Huijaus - Mun hattu.

Nyt ollaan niin suurta maailmanmatkaajaa jo, heh.

-Pekuli

Tältpuolt jokke tuolpuol Eurooppaa

Sunnuntaina 20.1. läksii pikkukylän poika lounaalle vähän pidemmän kaavan mukaan. Tai siis lounaaseen - eipä tuo sanaleikki nyt oikein toiminut.

Edessä on vaihto-opiskelukevät paikallisella Sepänkadulla*, paikallisen skolen nimi kaikessa herkullisuudessaan on Escuela Técnica Superior de Ingeniería del Diseño. Tällä haavaa siis hankin teollisen muotoilijan skillssejä Turun ammattikorkeakoulussa ja meneillään on kolmas vuosi tällä saralla.

Koulun ja -tuksen puolesta olen toiveikas, tarjolla on muutama englanninkielinen kurssi ja vast'ikään sähköpostiin tärähti valtaisan Industrial Management -opintokokonaisuuden mainoslehtinen, jossa voi syventää ammattiosaamistaan bisnes- ja insinöörisopiskelijoiden kanssa. Kuulostaa juuri sellaiselta puuhalta, jota olen jo Turussa halunnut tarjottavan oppiakseni toimimaan monen toimialan organisaatiossa.

Samalla opiskelen itselleni uuden kielitaidon, tai oikeastaan elvytän lukioaikoina lueskeltua spaniaania, josta toivon olevan hyötyä tulevaisuutta ajatellen.

Koska mies-joka-sanoo-mosoli on vakiinnuttanut paikkansa internetin julkaistuimpana blogina, jatkan siitä mihin jäätiin, eli hyvän läpän ja "mielenkiintoisten" kokemuksieni sekä aatoksieni jakamista justiinsa täällä. Joskus lätisen juttuja muotoilijan näkökulmasta, toisinaan ihan Pekkona vaan, koitan tunnisteilla jaotella lukemista kohderyhmiä ajatellen.

Ohessa on matkasuunnitelma, tankkasin Tunturi kuuskymppiseni tankin täyteen ja hurautan Euroopan halki itäiseen Espanjaan. Vaihtoehtoisesti saatan lentääkin.

Pekko, pappamopo ja edessä 3320 km

Tämän viikon pakkaan kamoja, perjantaina sykähdän Vantaalle anoppilaan ja sunnuntaiaamuna hiihdän aamusilmin lentokentälle itkemään hyvästejä.

Reissua varten on hierottu koulun osalta Valtteri-virtuaaliorientaatio (takaa Erasmus-tuen, eli ~catshingg~), sekä seissyt lakki kourassa opettajien edessä tiedustelemassa hyväksilukuja ja korvaavia tehtäviä.

Lompakkoon sujahtaa Kilroylta ISIC-kortti (reissaamiseenkin toivottavasti keväällä jää aikaa, joten junamatkoista opiskelijahöylällä hinta pois), sekä European youth card, josko siitäkin olisi hyötyä.

Hehkutus jatkuu lähempänä reissua, nyt meiffe dallaa koululle otattamaan TJ-viiksistä otoksia TOM ry:n nettisivuille ja vilkuttamaan kaikille kevätpakkasiin jääville tyypeille.

Hasta luego!

pekuli