Lack of Innovation

Koko tämä viikko on ollut itsetutkiskelun aikaa, koulumatkat taittuvat Suomen syyskelejä vastaavissa olosuhteissa ja jatkuva väsymys painaa. Koulussa on ollut mielenkiintoisia aiheita joka kurssilla, mutta kotipuolessa lillun staattisesti innottomassa tilassa.

Muistan kuinka nuorempana piirtelin 2D-autoja, kännyköitä, elektroniikkaa ja satunnaisia hirviöitä niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Vihkot täyttyivät hyvää tahtia ja ideoille ei näkynyt loppua - osaa jopa jatkokehittelin. Mihin tuo nuori luovatron™ on meikästä hävinnyt? Erityisen ikävältä asia tuntuu, koska valmistuttuani minä haluaisin olla juuri se ukkeli jolta löytyy eeppisiä ratkaisuja, kykyä hahmottaa ja luoda sekä jota muut tarvitsevat tekemään muutosta.

Finding the inner child

Alkuviikon apatia voi olla vain seurausta ihastuttavan Neukkuviikon päättymisestä, sen myötä huonosti nukuttujen öiden väsymystä ja neljän seinän sisällä lojumisesta. Otin itseäni hiukan niskasta kiinni, koska tämä peli ei vetele.

Eilen illalla otin pitkästä aikaa esiin ihan ehtaa luettavaa; tutustun Amazon Kindlestä hankkimaani kirjaan "3D Printing: The next technology gold rush - future factories and how to capitalize on distributed manufacturing", jonka nimi jo kertoo paljon sisällöstä. Luukutin klassista musiikkia taustalla ja naatiskelin informaatiosta.

Tänään ikkunasta avautui mitä upein kevätpäivä, aiemman viikon ankeudesta ei ollut tietoakaan. Lämmittelin kotitekoisen jumppasalimme "kahvavesipulloilla" kehoa käyntiin ja läksin ulos heiluttelemaan digikameraani erinäisiin kohteisiin. Samalla sain tilaisuuden vähän reippailla paikallisten eineitten kuonapakkautumia kehosta pois.

I have no idea what I am doing

Nyt palasin takasin himbeen tsekkaamaan vähän koulukirjoja ja aktivoimaan aivoja. Tein samalla itselleni uuden taustakuvan tietsikkaan, kuva yllä. Alkuperäinen "Pikku-Apulainen" -lamppukuuppa löytyi kadunvarresta muiden seinämaalausten seasta.

Seuraavaksi täräytän muikean lounaan. Ruokailurytmi on ainakin klusteroituneiden koulutuntien takia ihan takapuolellaan. Illansuussa heitän vielä toisen kaupunkiekskursion objektiivin läpi tiiraillen.

Ja prkl, ruvetaan piirtämään niitä autoja taas. Otin vain kovin vähän piirustustarpeita messiin, joten paperilla ne jäävät kyllä skisseiksi, onneksi mukana on läppärini kynänjatkeena.

Puhtihenkäyksiä vedellen,

Pekuli