Iso tervehdys på alla.
Istun tätä kirjoittaessani tämänhetkisessä työpaikassani (koulun ja muun toimen ohella), Turun Kaapelitelevisio Oy:n takahuoneessa.
Päättelin äsken puhelun ruotsinkielisen asiakkaan kanssa. Sekunnit venyivät tunneiksi, kun asiakas kysyi, puhunko ruotsia ja tajusin vastaavani: "ja, men kanske lite så du måste prata liten långsammare därför att jag förstor". Olin allekirjoittanut juuri henkilökohtaisen itsemurhakirjeeni. Via Dolorosani kärjistyi, kun pääsin asiakkaan puheista kärryille, mutta juuri avainhetkellä iltasiivooja melskasi roskapussien ja Swivel Sweeperinsä kanssa aivan takahuoneeni oviaukossa ja hikikarpalot alkoivat valua ohimoita pitkin. Voin kuvitella turhautuneisuuden tunteen ruotsinkielisen herran päässä linjaa kun aloin nieleskellen vääntää vastausta asiakkaan tiedustelulle. Google-translatoria rankaistiin aivan uudella tahdilla, kun yritin muodostaa muutamia apulauseita. Lopulta asiakas vaihtoi vaippani ja sanoi: voimme toki hoitaa tämän myös englanniksi. Siitä eteenpäin homma olikin jo ihan lupsakkaa, ihan kuin Kuopion torilla kalakukkoa ostaessa.
Tällä intensiivisellä turinalla aloitin jylhän blogini. Minä, Pekko, astuin nyt suuriin saappaisiin: julkaistun kirjailijan virsuihin. Nämä tuohikkaat ovat siitä hankalat, että koen jatkuvaa tarvetta hersytellä verbaalisella hyvällä lukijan silmiä. Se johtaa yleensä auttamatta sekavan oloisiin teksteihin, joita ajatuksenjuoksuni ja takana palavat aasinsillat eivät ainakaan helpota. Onneksi blogger tarjoaa option muokata tekstiä jälkikäteen, joka tarkoittaa sitä, että asiat tulee hitusen hiotumpina juuri Sinun luettavaksesi.
Avarretaanpa hieman sitä, mitä tuleman pitää. Esittelen vasta seuraavassa bloggauksessa itseni, lurjuksen jonka tekstejä tulit lukemaan. Mitä tulee blogin yleisiin teemoihin, olen päättänyt päälinjojen viistelevän:
-safkan (toiset syövät elääkseen, minä elän syödäkseni)
-muotoilun (opiskelen teollista muotoilua ja joskus tekee mieli jakaa aihealueeseen liittyvää matskua muillekin)
-avautumisen (olen vihainen nuorimies, kaikki on väärin. Pasa ja Atpo -tasoisen vittuilun sijaan, kerron aika geneerisistä ärsytyksenaiheista ja jaan ne teille, pilaten päivänne)
-läppien (joskus minunkin elämässäni tapahtuu hauskoja asioita, näitä ruotien hersytellään nauruhermoja; niinikään tässä osiossa asetan tutkimuspöydälle terminologiani, jonka taustoja ruodin parhaani mukaan)
äärellä.
Suurin ongelma blogissa on foneettinen muoto, bimbo-kuvan antaminen tulee olemaan väistämätön
fakta, kun kirjoitan maistellen omassa käytössä vakiintuneita sanoja ja sanatapailuja. Omaan kolibrin muistin, joten aihetta saatetaan ruotia pari lausetta ja siihen palataan tuonnempana. Mutta jo edellämainittu muokkaamisominaisuus tullee apuun ja saatan asiat oikeille paikoilleen.
Blogin pyrin pitämään Aku Ankka -henkisellä tasolla. Ei se viihdearvo, mutta kerran viikossa
tapahtuva postiluukunkolahdus ja paljon värikkäitä ruutuja. Ja jos oikeen hemmottelutuulelle
satun, niin tuotan ylimääräisenä pari herkullista teemanumeroakin.
