Tuskien taival

Ja heti laattatarinan perään lisää autenttista iloa: Neukku tulee huomenna Espanjaan! Meillä on deitit Barcelonan lentokentällä, joten läksin noutamaan itselleni opiskelijahintaista bussilippua (Alsa.es -nettisivuilta ei opiskelijahintaa saa ostettua) asemalta. Ensin kaupunkiapina:

Siispä, valitsin apostolinkyydin koska "tämä kaupunki on Turun kokoinen". No, tämä kaupunki on ihan 'tusti isompi kuin Turku, ja sain sen karvaasti kokea. Sääolosuhteet hellivät, mutta matkan määrä ei. Kävellessäni ainakin oikeaan ilmansuuntaan taisin vähän eksyä...

Mysteeri ratkeaa tällä kadulla??

Puupään Peki -sapluuna

Löysin mielenkiintoisia sivukujia ja paikkoja, kuten erilaisia museoita, katu- sekä viraalitaidetta ja rakennuksia, mutta kohteeseen pääsy tuotti valtaisasti vaikeuksia. Suunta oli siis koko ajan oikea, mutta jalkapatikassa tehdyt oikaisueksperimentit johtivat minut Liisan kanssa Ihmemaahan

Harry Potter ja Liekehtivä pikari kuvattiin kai täällä

Etsin koko ajan Cedric Diggoryn ruumista

Viimeistään tässä vaiheessa olin varma, että nyt hetki on koittanut

Selvisin hengissä kaiken tuon vihreyden armoilta. Matkaa oli jäljellä vielä kolmisen kilometriä joten luovutin ja otin Valenbicin. Sujahdin bussiasemalle ja astuin luukulle. Lippuluukun täti puhui espanjaa, minä puhuin espanjaa, hän puhui espanjaa, minä puhuin espanjaa ja lopulta puhuimme espanjaa ja englantia. Paikallinen opiskelijakorttini ei ole vielä saapunut, joten jouduin räpsyttämään ripsiä enemmän kuin kukaan mies koskaan, ja onnistuin vuolemaan loppusummasta yli femman pois!

Matka takaisin Benimaclettiin tapahtui salamana, otin Valenbicin (saman kappaleen, jolla tulin, uskomaton neliörengas) ja täräytin koilliseen kuin vinttikoira. Hikisenä ja auringonpistämänä tajusin jo polkeneeni kotikadun päähän asti kiertotietä (meillä on poliisiasema "kiilankärkenä" Benissä), joten lähdin laskettelemaan jalankulkuväylää kotiinpäin. Matkaa kotiovelle viranomaisten ääreltä on ehkä 100m (pitää muistaa pyytää kyyti tänne, jos joskus joutuu putkaan), mutta Valenbiciparkkia ei löydy yhtä läheltä. Valenbisi-applikaatio kännykässä on hyvä olla, mutta tällä kertaa esiladattu karttani petti, ja jouduin etsimään aseman käsikopelolla. Luonnolliseen suuntaan, yksisuuntaista autotietä pitkin en tohtinut mennä, ajellessa päädyin varmaan puolen kilsan päähän. Ensimmäinen maailma ja sen ongelmat.

Tätä kirjoittaessani katselen muuten upouutta langatonta reititintä työpöydälläni. Hommasin sen edukkaasti, edelleen sujuvasti espanjaa murtaen eilen illalla paikallisesta Indesolista . Kyllä nyt kelpaa käyttää wifiyhteyttä tabletilla! Ensimmäinen maailma ja sen ratkaisut!

Mystisiä keskivartalolihavia puita

No niin, pääasia on, että huomenna neljä tuntia hyvää leffankatseluaikaa linkkarissa tiedossa ja sitten onkin vuorossa itkunsekain-- miehekäs syleily armaani kanssa. Bussi lähtee aamuseitsemältä, joten varminta lienee, että alan matkata asemaa kohti jo neljältä :)

Kaduilta kaikaa viesti kauas pohjoiseen:

-pequeña

Torrecid!

Visiitti maailman johtavan keramiikkafirman tiloihin tapahtui tänään. Alla teollisen muotoilijan observointia päivästä:

Doin' it

Ja sitten sama kirjallisena:

Torrecidin pääkallonpaikka sijaitsee Alcorassa, Valencian maakunnan kunnassa. Alueella on ollut keramiikkateollisuutta jo 1700-luvulta lähtien, ensisijaisesti siksi, että maaperän raaka-aineet ovat sille suotuisat. Matkalla Torrecidille osui silmään useita kymmeniä pieniä ja isoja tehtaita ja nyrkkipajoja, muutamia mainitakseni:

Euroarce

Aparici

Saloni

Ceracasa

Arcoblansa

Torrecidin historia juontuu 50 vuoden taakse, jolloin vastaavia firmoja (kylpyhuonelaattoja) oli markkinoilla varsin viljalti. Kellään ei ollut erityistä kikkaa olla muita parempi tai erikoisempi. Ainoa mahdollisuus olisi ollut kilpailla kilpailijaa edullisemmilla hinnoilla, jolloin laatu heikkenisi ja tuotekehitykseen ei riittäisi massia. Koko markkina-alue myi tasaisesti 1970-luvulle asti, jonka jälkeen Torrecid kehitti ensimmäisenä laatan, jonka lasitus poltettiin laattaan samalla kertaa, kuin itse saviosuus. Nykypäivänä kaikki puljut dusaavat laatat samalla tekniikalla, eikä "tuplapolttoa" tehdä.

Firmalla on monta rautaa tulessa, ei pelkästään keramiikan saralla, vaan myös erilaisten polymeerien kehittäjänä. Ominaista Torrecidille onkin tuottaa designiä, tuotekehitystä, materiaalitutkimusta, painokuoseja ja materiaaleja, jotka tuotetaan suoraan asiakkailla / alihankkijoilla. Varsinaisia tuotantolinjoja emme siis ekskursiolla nähneet. Vain laboratoriokokoluokan vempeleitä, joilla pyritään simuloimaan isompia kokonaisuuksia.

Pussit

Kokkelikasa ja moska

Puljun innovatiivisuus näkyy kärkiteknologian hyödyntäjänä; aiemmin laattojen pintakuosit on painettu "rullasapluunalla" laattaan, ja värit ovat olleet hyvin yksinkertaisia. Nykypäivänä rullasapluunaa näkee lähinnä esimerkiksi firman labrassa esimerkkinä. Designrakennuksen yläkerrassa hurisi 3D-skanneri, joka mittaa pinnanmuodot laserilla ja lähettää informaation CNC-jyrsimeen, joka jyrsii negatiivisia painolevyjä miltei minkä tahansa muodon mukaan. Herkullisena esimerkkinä tutustuin Torrecidin messuosastolla puuimitaatioon lattialaatoissa. Luonnollinen ja orgaaninen pinta, joka on yhdistetty uskomattoman kulutuskestävään keramiikkaan.

Viimeksi törmäsin vastaavaan käydessäni Arteknolla Kangasalassa (polyuretaani- ja elastomeerituotteita valmistava ja maahantuova yritys), jolloin setä esitteli meille mainoslahjakiulua, joka oli valmistettu imitoimaan puuta, vaikka oli pursotemuovia.

Torrecidin "tehtaalla" oli toki hiukan linjastoa, jota pääsi ihastelemaan. Muun muassa laboratorioita, joissa tehdään materiaalitutkimusta ja laaduntarkkailua ("Jos raaka-aine ei läpäise kemistiemme laaduntarkkailua, se menee kilpailijoillemme" lohkaisi kierroksen vetäjä) sekä jonkin verran tuotekehitystä. Pääsimme todistamaan muun muassa lasituksen sulatusta ja kokoamista granulaattisäkkeihin. Kuvareferenssit: 

Taustalla valuu sulaa "sitä itseään"...

...Joka päätyi meikämannen käpälään. Muistaakseni olen siivonnut tätä Hansakorttelin ympäriltä useampanakin viikonloppuna baarien lähituntumasta :D

Alkuosa kierroksesta oli kuta kuinkin tuotantopuolen pölyssä kuljeksintaa, mutta loppupuolella astahdimme pyhimpään: sinne missä muotoilu tapahtuu. Tätä varten yhtiön pihamaalta löytyi ihan oma rakennuksensa, jonka yläkerrassa pauhasi jo mainittu 3D-skanneri-printteri-kombinaatio, sekä puuhasteli noin 15-henkinen tonttulössi. Jokainen näppäili tietokoneensa ultratarkkaa ja värikalibroitua näyttöä kehitellen uudenlaisia, eri markkinoille sopivia kuoseja. Torrecidissa on työharjoittelussa jopa 35% opiskelijoita henkilöstöstä (hyvin tiivis yhteistyö politecnicin kanssa jo liki 30 vuotta), joten mielenkiinto potentiaalista harjoittelupaikkaa kohtaan kohensivat allekirjoittaneen ryhtiä.

Lisäksi design-talossa oli pienimuotoinen näyttely viimeisimmistä innovaatioista ja kuoseista, ja taisin koskea noin neliökilometrin verran laattojenpintaa fiilistellessäni mielenkiintoisia kuviointeja. Ne tuntuu ihan sormissa, siis! Rullasapluunan väistyttyä, noin kaksi vuotta sitten, uuden ajan printteritekniikka on miltei sama, kuin kotikäyttöön suunnatuissa mustesuihkuissa. CMYK-värejä voidaan ruutata laatan pintaan (niin ikään myös kultakoristeita, esim. Venäjän markkinoille) älyttömän vapaasti. Materiaalintutkijoille ja muotoilijoille tulee kuitenkin tästä mielenkiintoinen homma, koska jokaisen asiakkaan ja alihankkijan tehtaassa (maailmanlaajuinen yhtiö) on uniikki atmosfääri ja lämpötila, ehkä jopa omat materiaalit joihin on vain tilattu Torrecidilta tietynlainen lasitus. Näin ollen Espanjanpunainen ei välttämättä ole sama kuin Saksanpunainen, joten asiaa  tulee miettiä monelta kantilta.

Painorullia

Otos "luentosalin" seinältä

Opiskelijoilla on ollut näissä asioissa mielenkiintoinen jäänsärkijän rooli, koska vielä 90-luvulle asti vanhat jäärät pyörittivät "vanhoja tuttuja kaavoja" ja tuotekehitys oli joltiseenkin yksioikoista. Nimen omaan opiskelijat kehittivät tämän kertaluontoisen laatanpolttotekniikan ja ovat muutenkin olleet suuressa roolissa, kun Torrecid lähti levittäytymään maailmalle. Liki joka vuosi on uusi fasiliteetti pystyssä, usein uudessa maassa. Maanosista Australiaa lukuun ottamatta Torrecid onkin levittäytynyt kaikkialle. Paitsi #@!%?& Suomeen. Joten työharjoittelu pitää (työharjoittelun voi) suorittaa ulkomailla, jos ne Pekko-pojan värväisivät.

EIM-kurssilaiset saivat Torrecidilta mahdollisia projekteja tuotettavaksi, otan selvää voinko hyötyä asiasta opintopisteellisesti liittymällä jonkin ryhmän peesiin. Itse en tosiaan liittynyt tähän maksulliseen projektikurssiin/moduuliin, koska osa luentojen aiheista on jo ennestään tuttuja, ja meikällä on Kela-riittoisasti kursseja, jotka on pääosin päällekäin EIM-jutskien kanssa. Mahdollisia projekteja on kolme, Torrecidin logon uudistus ja sen markkinointi niin, että päivitys tulee helposti tietouteen; materiaalitutkimus uuden "tilebodyn" luomiseen sekä laattadesignin laatiminen kolmelle eri markkina-alueelle. Markkinoinnin ammattilainen Puolasta totesi, että uuden kuosin suunnittelu on helppoa: tuherra jotain ruudulle ja printtaa se. Sarkastisesti kuittasin "muotoilun olevan juuri sitä", eikä polakinroikale tajunnut vitsiä. Meksikolainen vierustoverini, joka tietää taustani, osasikin nauraa asialle vähän.

<offtopic>Kosteiden tilojen huipennus seuraa: Mitä krapulainen laatoittaja sanoi rakennusmestarille maanantaiaamuna?

-kävin heittää laatat kolmoskerroksen kylppäriin.</offtopic>

Hyvää perjantaita kaikille

-pekuli

Kodin putkimies, ja muita tarinoita Valenciasta

Aloitellaanpa ensin eilisen seteillä:

Roasted chicken & Allioli in the database

Koulukevät on nyt virallisesti potkaistu käyntiin ja kaikilla kursseilla on esittäydytty. Kovimmat "harmaat kivet" matkan  varrella ovat valokuvauksen kurssi (tyystin valenciaksi) sekä espanjankielen kurssi. Jälkimmäistä pystyn skarppaamaan treenaamalla ahkerasti ja hengailemalla uusien meksikolaistuttavuuksieni kanssa. Väittävät että meksikon espanja on iisimpää ja näin ollen opin nopeammin. Otan vastaan kaiken avun, olisi eri nastaa hanskata sujuva hispaniaatti kotiin palatessa. Valokuvaus ei ole ollut vahvin puoleni koskaan, mutta ehkäpä täältä jotain sillä saralla käteen jää.

Kurssit levittäytyvät vähän pöljästi viikolla, aamuja on pari, iltapäiviä jokunen ja iltoja niin ikään muutama. Perjantaisin on vapaata, ellei EIM-jengi tee ekskursioita. Mikäli tänne joku blogini innoittamana (toivottavasti) haikailee vaihtoon, kehoitan ehdottomasti opiskelemaan espanjaa muutaman kurssin verran jo härmälässä, kurssivalikoiman tarjonta on huomattavasti laajempi!

Pari käpyä koulun pihamaalla.

Valenciasta yleisesti:

Kaupunki on iso, näin turkulaisen silmin. Muistuttaa itse asiassa aika lailla Turkua, mutta infraa on hulluna enemmän. Ja täällä ruutukaava menee lounas-koillinen -suunnassa, eli vinoneliönä. Kulkeminen ei ole ainakaan tämän 6x6 km -alueen sisällä ollut mikään amerikantemppu, metroa en juurikaan ole käyttänyt, mutta raitiovaunua ja Valenbiciä kyllä. Jahka tässä vielä mies asettuu enemmän seikkailumoodiin, koitan tehdä vähän isompaa rundia kaupungissa. Neukku heilahtaa työharjoittelua etsimään ensi viikoksi, joten saan kelpo seuraa kuljeksintaan.

Autot tööttäilevät leikkimielisesti, mutta ottavat huomioon jalankulkijat, jopa fillaristit. Aistit on liikenteessä valppaina ja hyvä niin. Autot on parkkeerattu välillä ihan päin h-ttiä, mutta harvoin kukaan jaksaa avautua, kunhan jostain välistä pääsee sujahtamaan.

Kaduilla tuulee. Täällä on ollut tavattoman lämmiintä vuodenaikaan nähden, mutta viime päivinä ulkona on saanut dallata rotsi niskassa, ja kämpät (aislamiento [eristys] on espanjankielinen sana, mutta ei varmaan järin tunnettu) on Suomen keskuslämmitykseen tottuneelle aikamoinen ylläri. Kesäksi sitten lämpenee, mutta pakkasin mukaan aika niukalti villakalsareita olettaessani paikan päällä olevan rantakelit.

Kaduilla on paskaa. Koiranulkoiluttajat ovat paikallinen keskisormi pohjoismaalaisille, jotka ovat tottuneet ottamaan kengät pois sisään astuessaan, mutta joutuvat pitämään niitä jalassa, kuten täällä on tapana. Lattianpesu = välitön salmonellavaara.

Siesta on totista totta. Työkulttuuri on 8-11 & 13-18 -tyylinen, eli monet mestat (jotkin pikkuputiikit, virastot, laitokset, ja joskus jopa koulu) ovat pari tuntia jäähyllä lounasaikaan. Omaan päivärutiiniin se ei ole juuri vaikuttanut. Lähinnä jotkin koulun opiskelijapalveluiden toimistot ovat olleet kriittisesti kiinni ensimmäisinä viikkoina Valenciaan totutellessa.

Täällä kierrätetään, mutta ei kovin hyvin - tai mistä meitsi sen voi tietää, päättelin vain. Katujen varressa on lasinkeräyspisteitä, paperin- ja pahvinkeräyslaatikko, sekä sekajätelaatikko. Jossain mainitaan erikseen "tähän muovi- ja metallijutskat ja tänne polttokelpoinen", mutta kyllä ne säilykepurkit näyttävät pääasiassa hujahtavan samaan syssyyn palavien kanssa. Kaduilla on myös vaatteiden keräyslaatikoita melko taajaan, joten ekstravillakalsareista - jos niitä olisi - pääsee helposti eroon mukavalla tavalla.

Lämmintä vettä ei saa hanasta ihan heti, etenkin aamutuimaan huomaa, että koko talon vesiverkko on pakastunut yön aikana. Niin ja kaasuhellat ovat tosi yleisiä.

Vesihanoista puheen ollen: huomautin vuokraisäntäni äitiä (ihastuttava rouva, joka luulee että hablaan sujuvasti españolia :D) keittiömme hanasta, josta ei oikeastaan lämmintä vettä tule. Hänen miehensä heilahti tänne tänään "fiksaamaan" tiskialtaan hanaa aamupäivällä. Itse olin koulussa, mutta kämppäkaveri koisasi eilisillan rientoja silmistään nakuna, kun ovisummeri pärähti ilmoitusluontoisesti ja ovi aukesi. Isäukko-huoltomies huikkasi suomalaiselle Aatamille morjenstat ja kävi hanan kimppuun. Itse tulin kotiin tuntia myöhemmin ja huomasin että lämmintä vettä tuli....hetken aikaa, ja totesin että oman elämänsä ammattiputkimies oli ottanut hanan suuosan (se ritilä) kokonaan pois ja avatessa hanan maksimeihin lentää vesi kaaressa koko keittiön halki. Klassista.

Keittiö olikin pienen kuurauksen tarpeessa. Vuokraisännän äiti kilttinä rouvana siivoili täällä hippien paskaa muuttopäivänämme, vaikka se vuokrasopimuksessa alleviivataan yhtenä ehtona takuuvuokran takaisinmaksun osalta. Likaiset hipit ja vuokraisännän saamattomuus näkyivät esimerkiksi jääkaapin osalta siten, että siellä lepäsi kaikki se skeida, mitä hipit (opiskelijat) syövät ja jättävät syömättä. Pakastimeen oli posahtanut yksi kaljapullo ja jääkaapin seinät sekä hyllyt olivat kuorrutettu jollain hippiliejulla. Meikä näytti liejulle kuka on pomo, ja nyt jääkaappi on puhtoinen kuin enkelin omatunto. Pakastimenkin kaivoin auki. Kommenttiketjuun saa laittaa kehuja sitä, kuinka Pekko onkaan hyvä jätkä ja siisti.

Koulun pihalta jälleen

Kotipesä alkaa olla siedettävässä kunnossa, kun sisustimme vielä kylppärit imeväisillä matoilla ja laitoimme kamat leviäksi huoneisiimme. Lähialueen pienpuoteja on koluttu tiskiharjan (hipit!!!), särkylääkkeen, kebabin, pitsan sekä mustekynän patruunan osalta - naama ja säälittävä kommunikointikyky lienee jo tuttu ainakin joillekin.

Kieliasiasta vielä huomio: Espanjan maakunnissa bamlataan yleensä espanjaa ja jotain paikallista. Opetus perusasteella on aina 50/50 näiden kielien osalta. Englantia ei kovinkaan moni 18+ puhu, mikä on kyllä jännää. Mutta näilläkin on siis oma "pakkoruotsinsa"! Hyvä puoli tässä on se, että on pakko ja helppo oppia puhumaan espanjaa - toisalta osa puhuu lähinnä sitä paikallista, espoonjaa. Huono puoli on se, että sosiaalikolibrina olen tottunut verbalisoimaan upeasti, nyt kuulostan taunolta.

-Pekuli

Porsliinia, laattaa ja karjalanmerimiespihvi

Perjantai 8. helmikuuta 2013, mosolimies yritti saada koulumatkallaan kaupunkipyörää matkan varrella olevista pyörätelineistä. Viimeisin pilttuu oli jo "liian lähellä" tarjotakseen hyötyä, joten erään opettajan kanssa jäi 9:30 suunniteltu möötti pitämättä aamutuimaan. Ko. opettajan tuntiopetus alkoi kymmeneltä, joten deittien sijaan suunta oli kohti kampuksen kirjakauppaa, josta oli tarkoitus hankkia A2-tason kielikurssille opus.

koulun pihalla hyrrää teollisuusautomaatiofirman keikkarekka

Jälleen apina

Taivalsin matkaaa rauhallisesti sompaillen, kun Suomi-aisaparini pisti pitkän "pommin" puhelimeeni ja käännyin kannoillani lähteäkseni takaisin kohti koulurakennustani. Tänään olisi nimittäin suunta Cevisama -messuille, joihin olin ilmoittanut kiinnostukseni European project semester (EIM) -ryhmän kanssa. Itse en osallistu ko. opintomoduuliin, koska se kustantaa parin opintotukikuukauden verran ja osuu juuri muiden kurssieni kanssa päällekäin. Mutta heidän opettajansa on antanut sosiaalikolibrille mahdollisuuden hengata ryhmän mukana joissain paikoissa.

Näillä messuilla esittäytyivät yritykset keramiikan, kylpyhuone- ja rakennustarvikkeiden sekä kivimateriaalin aloilta. Monella oli erittäin näyttäviä osastoja, joissa pikkutakkimiehet kertoivat vuolaasti firmansa tuotannosta yksityiskohtaisesti. Pääosin kierrellessä kyllä messujen tarjonta oli pettymys: innovatiiviset ja erikoiset "laattapisteet" voin laskea kahden käden sormilla. Erityisesti mieleen jäi espanjalainen Torrecid, joka on alallaan maailman huipulla (tittelinjakajana lähinnä yhdysvaltalainen Ferro), jonka 50-juhlavuotisprosyyrin nappasin mukaan. Pakko mainita, että monen puljun osastolla oli tapas- ja mehu(olut)tarjoilu, joka toimi hyvin bulvaanina, mutta kutsui myös nälkäisiä haaskalintuja muotoilua observoivan ammattilais-Honkasalon tielle...

Muutoin erikoisuuksia esittelivät pitävyysmönjä Technogrip, Vivec sekä Alttoglass. Kaikilla jokin mielenkiintoinen ja innovatiivinen oivallus/tuote/palvelu, jota voinee hyödyntää infrastruktuurissa. Tämän viikon perjantaina teemme syväluotaavamman katsauksen Torrecidin uumeniin, kun hyppään EIM-jengin jenkkarekkaan ja käymme yritysvierailulla.

Uniséculo Portugalin hanavalikoimaa

Messukeskuksen (Feria Valencia) portilta

Yli satavuotias sveitsiläinenkin edusti raksaosastolla

Feria Valencian aula ulkoa (oikealla reippaan kokoinen kolmikerroksinen halli)

Rankan uurastuksen päälle palkitsin itseni mätöillä, alan olla jo melko sinut lähimarketin valikoiman kanssa, ja tällä kertaa velipoika lohkaisi iltasafkoistani: "Oot ruokakulttuurien mekassa ja väsäät rosvopaistia"
Käytin kaasu-uunia ensimmäistä kertaa ikinä, jännää oli ja hyvää tuli!

Kotimaista, vot!

-Pekuli

Industrial Design in ETSID

Viikon kohokohtia:

Opiskelen samoja kursseja maisteri-tutkintoaan suorittavien ja muutaman "samalla vuositasolla" kanssani olevan nuoren kanssa. Meitä on niin espanjankielisistä maista (mm. Meksiko ja Kolumbia) sekä sekalainen seurakunta Eurooppalaistaustaisia ukkeleita. Harva opiskelee suoranaisesti muotoilua, tai edes teollista muotoilua. Osa on keskittynyt enemmän markkinointi- ja bisnespuolelle, osa on puhtaasti (suunnittelu/tuotekehitys)insinöörejä, erään neidon suuntautuminen on design management. Asia, jota meille omassa koulussa tahkotaan vain kurssin verran.

Design & Innovation -kurssi, jonka opettaja hablaa vähän nahkealti englantia, mutta ymmärrettävästi kuitenkin. Tämä frouva on tehnyt uraa mm. keramiikka-alalla ja kurssin sisältö tullee pyörimään aika merkittävästi sillä osa-alueella, tämä on ehdottomasti hyvä syventävä kurssi!

Business Design & Entrepreneurship, tätä ei vielä päästy tällä viikolla kokemaan, mutta uskon kaupallisen osaamisen olevan tärkeää, etenkin jos ajatuksena tulevaisuudessa on yrittäjyys ja startup-toiminta. Sama opettaja pieksää suuta täällä, sekä kurssilla

Marketing Design, joka on enimmäkseen kommunikoinnin, yristysstrategian ja -analyysien, brändinhallinnan sekä innovaatioiden tutkimuksen kimara. Opettajamme Gabriel on mukana mm. Sporatrends.com -hankkeessa, joka ei tarkoita raitiovaunuliikenteen cooliutta, vaan leikkikaluvalmistajien koottua tietokantaa. Vähän niinkuin keltaiset sivut. Tai jotain. Alla kuva koulumme "lelumuseosta", tässä pelissä meikäkin ehkä pärjäisi.

Fooshball. Huomaa vaihtopenkkipelaaja blue-tiimissä!

New Promotional Platforms, design-ajattelun ja bisneksen yhdistämistä. Aika tiukkaa analyysiä ja pohdintaa, täällä on Suomeen ja Suomi-designiin hurahtanut frouva, joka on kova likka puhumaan. Ensimmäiseksi ryhmätyöksi saimme tehdä kahdestatoista spagetista, muutamasta teipinpalasta ja nyöristä mahdollisimman korkea torni. Tiimini koostui Saksa-Tanska-Meksiko-Suomi -akselista, joten tottakai voitto vietiin kotiin. Palkinnoksi saimme tikkarit!

A2-espanjaa meille opettaa ihastuttavan vividi nainen, joka puhuu juuri sopivan hitaasti ja elehtien, että ymmärrän-täydellisesti-kaiken-mitä-hän-sanoo. Kurssilla ei ole tarkoitus puhua yhtään englantia, mikä on hyvästä, mutta paritehtävien tullen siellä seisoo yksi suomalainen kuuluisa sormi suussa. Viimeisimmästä espanjankurssistani on kuitenkin kuusi vuotta aikaa. Eipä siinä, vapaa-ajalla harjoittelen kieliaplikaatioitten kanssa ja koitan jutustella katalaania niin viljalti kuin suinkin.

Aion suorittaa hiukan syventäviä vielä Design Managementin luennoilla, jotka suoritetaan ilta-aikaan intensiiviluentoina ja -harjoituksina. Kestoa kurssilla on yhden opintopisteen eli ~25 tunnin verran. Luennoitsija on joku kovan luokan tekijä, kurssi alkaa vasta helmikuun loppupuolella.

Kevät on siinä mielessä hyvä ja huono aika tulla tänne, että

+koko ajan lämpenemään päin, päivä pitenee hiukan

+jengi on hyväntuulista ja talvitakit (jotka vielä ovat päällä, vaikka parhaillaan ollaan oltu +25) jäävät narikkaan

+oma olo on kivempi hankkiessani rajatonta rusketusta ja kauniin melanooman kytemään.

+paljon vapaa-aikaa, ja lomia

Valenciassa Fallas, maaliskuun15.-19.

Pääsiäinen 28. maaliskuuta - 8. huhtikuuta

Toukokuun 1. "Fiesta" (syy tuntematon)

-paljon vapaa-aikaa ja lomia

Em. ajat ovat hyvä vaihtoehto reissailuun Espanjan sisällä, mutta huonoja opetuksen katkonaisuuden vuoksi...

-keksin ehkä jossain vaiheessa lisää miinuksia.

Mielenkiintoista oli kuulla, että hanavesi, jota olen vältellyt nauttimasta, onkin ihan kelpo märkää, mutta maistuu ikävältä johtuen suolasta. Kaupungillinen prinsessoja viiden litran vesipulloineen ovat pakottaneet minut keittämään pastatkin pullovedellä. Asiaan tulee nyt muutos. Tuttipulloni on alati reissatessa mukana, joten se taitaa olla jatkossa ainoa, johon isosta "lekasta" annostelen Nestlen vettä.

"Taideakatemia", koulumme peränurkassa

Nurkan takana taitaa olla työkkäri

"Linnankadun" ikkunasta

Varsinaisesti pippaloihin en ole vielä osallistunut - johtuneeko siitä, että ensisijaisesti halusin tulla opiskelemaan ja luomaan alakohtaista verkostoa. Jatkossa, nyt kun koulupäivät ovat varmistuneet ja kurssien tärkeät päivämäärät ovat tiedossa, voin antautua myös opiskelijakulttuurin vietäväksi. Vahinko, että baarijumputus ei enää kaltaistani ahavoitunutta jytäukkoa kiinnosta siinä missä oiva dialogi rauhallisemmissa oloissa (o-olenko Platon II?), tai ruokakulttuuriin tutustuminen - Valencian Erasmustoiminta pyörii ilta- ja yötekemisien osalta tosi paljon yökerhoissa.

Huhu kertoo, että Neukku heilahtaa tänne ensi viikolla! Meikällä alkaakin pieni prosessi kehittää jotain tekemistä Barcelonaan päiväksi, niin ikään Neukun harjoittelupaikan metsästyskausi alkaa saapumispäivästä, josko saataisiin oma pimu kyljelle loppukeväästä. Vuokraisäntäkin on jo esivoideltu asian tiimoilta, eikä mikään muu blokkaa la primavera del amoria kuin työpaikkojen kaita tarjonta.

Eväslaatikossa voi piillä yllätys, pilliviini!

Uusi apinataltiointi kampuksen keskivaiheilta. Portilla on tiettävästi ainakin yksi lisää...

Sí es María!

Karu arki koittaa!

Mosolilaatio.

Maanantaina se alkoi, koulu. Ensin pieni tunnelmakuva koulumatkalta kello 7:50

Puolimatkassa kouluun

Kursseista:

Espanjassa, niin kuin monessa muussakin maassa nähtävästi, ei ole suoranaisesti vastaavaa teollisen muotoilun tutkintoa kuin Turun AMK:ssa. Täällä suoritetaan mm. design engineering -tutkinto, johon kuuluu melko lailla samat kurssit kuin mitä itse kävin opiskellessani aikanaan konetekniikan insinööriksi. Olin valinnut itselleni koemielessä mm. "Sistemas Mecánicos y Resistencia de Materiales" sekä "Basic control systems" (kumpikin englanniksi, joskin tarjolla oli myös espanjankielisenä samat kurssit, joissa kävin istumassa...kerran.) - mutta ne olivat minulle jo tuttuja aiheita, enkä usko niiden sopivan syventäviin kursseihini kotimaassa.

Englanninkieliset master-tason kurssit ovat oikeastaan kaikki samassa paikassa, näiden lisäksi luokkatiloja on vielä pari. Supertutorini Pablo järjesti erään mystisen kurssin luokkatilan numeron minulle, mutta koska se oli oikeastaan fysiikan kurssi ja paikallisillekin vapaavalintainen, jätin senkin pois.

Tällä hetkellä kevään ohjelmani on näillä kursseilla silattu:

Business design & entrepreneurship

Marketing design

New promotional platforms

Innovation & Design

Design management

Fotografia (valenciaksi)

Español A2

Kaikki kurssit ovat samassa rakennuksessa, Escuela Técnica Superior de Ingeniería del Diseño. Yritin etsiä kursseja myös mm. tekstiilisuunnittelun CAD/CAM ja tietokoneavusteisen suunnittelun saralta, mutta opetus oli miltei aina päällekäin jo valittujen kurssieni kanssa, joten lopputulemaksi viilautui edellä oleva.

Mitä viikkoon sitten on kuulunut? No, alkuviikosta tietysti turhautunutta juoksentelua käytävillä oikeaa luokkaa etsien, en tiedä olenko imbesilli, vai eikö tieto vain ole järin helposti löydettävissä (paikallisenkieliset ryhmät löytyvät toki UPV:n verkkosivuilta, mutta englanninkieliset kurssit tuntuvat uupuvan tyystin)

Luokkatilojen löytämiseen liittyvä video kuvastamaan fiilistä:

No, se siitä. Kaikille englanninkielisille kursseilleni löysin, eikä muidenkaan osalta ole enää epäselvyyksiä.

Tai on, epäselvyyttä on nimittäin valencian kielen kanssa - valokuvauksen lehtori ei anna matskua edes espanjaksi, saati sitten englanniksi :) Kaksi muuta Erasmusvaihtaria (toinen Saksasta, toinen Brasiliasta) ovat kanssani samalla kurssilla, toinen sormi suussa, toinen laukaisimella.

Ennen kuin syväluotaan kuluneen viikon ohjelmaa koulutuspoliittisesti (seuraava postaus), jaan sunnuntain pyöräajelun otoksia alla:

Keskusta-alueella kaikui tornareita

Skeittareiden jälkiä

Niin ikään keskustasta

Välipala...juusto? Vähän niinkuin rahkaa/raejuustoa hienonnettuna

-Pekkels'

Kotona ollaan!

Tänään sijoitin. Takuumaksun ja helmikuun vuokran verran. Nyt löytyy oma pikku huone Benimacletin Biksistä. Facebookkaajat näkee linkistä sivun, muille tarjoan näkymän olohuoneen kirjahyllyyn:

LP-soitin toimii! Hyllyssä arkkitehtuuri- ja designkirjoja

Vuokranantajani on Barcelonassa asuva muotoilija. Saavuimme sovitusti neljältä kadunvarteen neljäksi ja nykyinen ex-kämppiksemme vei roskia ja kysyi, mitä venttailemme. No, tällit olivatkin asunnossa, täällä loppusiivoiltiin innokkaasti. Tai siis, nykyiset vuokralaiset vähän vähemmän innokkaasti, vuokraisäntämme ÄITI, sydämellinen valenciaanorouva, sekä kaksi robotti-imuria puuhasivat kämpän siisteystason kohottamisessa.

Cash money young money - siinä siirtyy käteistä Mr. Schickadancen laukkuun

Meillä on pikkuinen telkkari, langaton netti (joka ei kanna huoneeseen johon muutin, joten Skypepuhelut hoidetaan olkkarissa vast'edes), pyykinpesukone (kahden viikon täyttämä muovikassi pääsee pulverin kanssa pyörimisdeiteille. Kävimme hakemassa kaupunkipyörien kanssa ruokatarpeet Pablon luota ja pistäydyimme tulomatkalla Mercadonaan hakemaan hiukan täydennystä. Nämä Mercadonat ovat liki aina läpi talon, siis tuplasisäänkäynnillä varustettuja, marketteja. Toisella puolella oli säilytyslokerot, toisella ei. Ja me raukat tulimme sisään siitä ovesta, jossa niitä ei ollut - kävelimme kassalle viime viikon ostoksia Mercadonan kestokassissa ja saimme kassalla tulista tylytystä (espanjaksi, luonnollisesti), että saattaisimme olla myymälävarkaita. Kassissamme nyt oli suurin piirtein kaikki pakkaukset avattuja / puoliksi käytettyjä, joten oli hiostavaa yrittää selittää, että tässä ollaan muuton keskellä, losiento.

Kassaneidin "asiakaspalveluasenne" sopi alhaiseen verensokeriin vallan huonosti, joten kotimatkamme varrella astuimme vielä Domino'siin nappaamaan muuttojuhlapitsat.

On perin ahdistavaa ymmärtää mitä toinen osapuoli sanoo, mutta oma lauseenmuodostus on kuin Helen Kellerin ensimmäiset sanat. Tämän tapahtumaketjun rohkaisemana otan taatusti niin paljon espanjankursseja, kuin koulussa suinkin on mahdollista.

Nyt Suomessa onkin jo alkuyö, mutta huomenna poismuuttava puolalaistypykkä, Magda, sanoi menevänsä ystävänsä synttäreille ja olemme myös tervetulleita. Siispä taidamme tehdä vielä ekskursion etelämmäs, mikäli voimia piisaa.

EMT Valencian bussi-metro-kortti Valenbisi-ominaisuudella

Huomenna on vielä vapaapäivä ennen koulun alkua, ajattelin olla reipas ja ottaa kamerani selkään ja fillaroida kaupungissa tutustumassa paikkoihin vähän laajemmin. Tai sitten kokeilen bussilottoa. Kumpaankin löytyy nyt kortti:

Tosin, jos päädyn fillariurakkaan, joka toinen kaupunkipyörä on aika ruokottomassa kunnossa... 

Teiden ritari

Cruisin' with the basket

Neukkua on kyllä ikävä.

-Pekuli