Lähestyy fallas, Pekko pisin kaupunkii dallas'

Edellisviikkoinen alakulo on saanut turpaansa, ja reformoitu mies seisoo edessänne. Ainakin näin verbaalisesti. Viime viikon kohokohdat olivat oikeastaan torstai-sunnuntai-akselilla, mutta luennoillakin on jotenkin uusi meininki, nyt kun aurinko hellii suomipoikaa heti aamusta.

Fallasvalmistelut ovat kaupungissa käynnissä pahemman kerran. Useampi kadunpätkä on hetken aikaa suljettuna kun joulukadunkaltaisia valohässäköitä ja lippuja ripustetään roikkumaan kadun ylle. Nämä valokujat pääsevät ilta-aikaan kunnolla oikeuksiinsa. Toinen lieveilmiö Fallaksen aikaan on läpi päivän jatkuva papattien pauke, sekä jokapäiväinen kello kahden ilotulitekilpa joka raikuu koko kaupungissa. Yritän keskiviikkona olla paikan päällä aukiolla, jossa ilotulitteita ammutaan, saadaan vähän kuvamatskua näytille mm. Pohjolaan.

Fallas
Maaliskuun puolivälin juhlista ehkä tunnetuin on Valencian ”Fallas”, jolloin koko kaupungin voi melkeinpä sanoa olevan tulessa. San Josén pyhimyksen kunniaksi järjestettävä Fallas huipentuu maaliskuun 19. päivä, jolloin kyläläisten huolella valmistamat, jättiläismäisetninots-nuket sytytetään tuleen ja poltetaan tuhkaksi. Pahvisten hahmojen rakentamiseen kuluu kuukausia ja joka vuosi vain yksi, kyläläisten äänestämä yksilö säästetään, ja se pääsee esille paikalliseen museoon.

Katu päiväsaikaan

Illan lumoa, Benimacletista

Kaino pyyntö

Valaistukseen on yleensä ympätty naapuruston/kadun/fallasjengin nimi 

Valencian rannan lähettyviltä olevalta "mustalaisalueelta" näpätty kuva; puolalainen Jakub röyhistelemässä

Sama katu kuin edellinen, risteyksestä toiseen suuntaan

Fallas-aktiviteetteja, hahmoja, pomppulinnoja, churro-kioskeja joka puolella

Fallaksen aikaan katukuvaan ilmestyy myös paikallista tippaleipää - churroja valmistavia "grillejä". Ohi kävellessä mieliteko hankkia suonitukos kasvaa melkoisesti, mutta toistaiseksi olen välttynyt nappaamasta tavallista öljyssäkeitettyä pullatankoa. Jakub, joka esiintyy yllä kuvassa, sanoi, ettei aio ostaa yhtään churroa, mutta jos löytää sellaisen maasta, lupasi maistaa. Varoitin häntä (seuraa lingvistinen vitsi!) suklaasilatuista perro-churroista. (Nauramisen voi lopettaa nyt.)

Viime viikolla kotikeittiössäni testailtiin ei-niin-espanjalaista-keittiötä, kun väsäsin stroganoffin kämppäkaverin toiveesta. Luulen, että keittöhengettäreni Neukku-peukku olisi noussut, joskin valkosipuli maistui vähän oudosti soosin läpi, niin ikään myöhemmin tehty sapuska samaisen kynsilaukan höystämänä maistui vähän kitkerältä - joten syytän kyseistä narsissikasviyksilöä keittiömaineeni pilaamisesta. Tähän muuten sivukaneettina: kolme viikkoa ja Neukku laskeutuu Barcelonaan, tällä kertaa loppukevään ja kesän ajaksi sulostuttamaan arkeani. Työharjoittelupaikaksi valikoitui Berkleen musiikkiyliopisto, jossa musanopiskelijat suorittavat korkeakouluopintojaan. Aikamoista! Koulu sijaitsee Valencian tiede- ja taidekeskuksen yhteydessä (Ciudad de las Artes y las Ciencias)

Valenciassa koittaa Fallaksen lisäksi piakkoin From Valencia With Design -aikakausi, varaslähtöä tapahtumaan tarjoiltiin torstaina Las Naves -nimisessä pikku-Logomossa (turkulaiset tietää), johon oli koottu paikallisten muotolijoitten teelmiä eri puolilla/puolille maailmaa. Itse käväisin vierailemassa Las Navesissa näyttelyn avajaisissa viinilasit kourassa muotoilua ihastelevien silmäätekevien seassa torstaina. Alla muutama napattu otos.

Asociación de Diseñadores de la Comunidad Valenciana - listaa oli 3x6m sermiseinämän verran

Laser vai vesileikkaus - ammattilaisten kommentteja?

"Kynttilää imitoiva lyhty", käynnistyskytkin "sydänlangassa" -- vastaavanlaisia  ihan hauskoja ideoita löytyi useita. Ikävä kyllä olen käytännöllisemmän muotoilun ystävä.

Tiukuja

Kokoa oma elukkasi

Totesin aisaparilleni, että näissä puupalikoissa olisi syytä olla magneetti, jotta niitä olisi mukavampi rakentaa. Lause päättyi lyhyeen kun totesin niissä sellaisia olevan.

Sermirakenne-designiä

Maailmankartta, johon sijoitettu näyttelyn muotoilijoita ja heidän töitään

Näyttelyn (ja perjantaisen vapaapäivän) kunniaksi lähdinkin sitten tumuttamaan paikallisiin tavernoihin. Kävimme harjoittamaan Puola-Suomi dialogia ihastuttavaan pikku-serreriaan, jossa haastoin espanjantaitoni äärimmilleen tilatessani olutlasillisia ja tapaksia. Tapasin muutama paikallista korkeakouluopiskelijaa omasta koulurakennuksestani, lapset (maksimissaan 19-vuotiaita) halusivat haastella englanniksi kielitaidon kehittämisen nimissä. Espanjani ei ollut kuulemma tarpeeksi ketterää viljavaan keskusteluun. Joka tapauksessa on mukava seurata sivusta, kun paikalliset veistelevät kastiljaanoa, ymmärtäen jopa melkein kaiken.

Viikonlopun aurinkoiset kelit pakottivat minut ulkoilemaan ahkerasti. Sunnuntaina dallasin jo mainitun puolalaisen kanssa Valencian F1-radan alueella satamassa ja päädyimme loppupäivästä heittelemään frisbeetä keskuspuistoon.

Fresh frisbee-hombre

Puistossa oli mies, joka ulkoilutti -ihan normaalisti- "minisikaa" (~80kg). Poistuessamme puistosta löysin kaupunkipyörä Valenbisin toimiston - sen toimiston, jota ensimmäiset kaksi viikkoa tässä kaupungissa etsien tallustin puolensataa kilometriä!

Onnistumisen iloa!

Kylläh, kostyyminä on Universitat Politecnica de Valencia -collegepaitani - kokoa M. Shortsit olivat iltaa vasten vähän liian kevyt varustus yöviimaan.

Puistosta

F1-radan seutuvilta, ranta oikealla

Terassikahvilan kierrätyskalusteet

Tuiki makea aallonmurtajarykelmä

Tämä viikko on ainakin alkanut kohtalaisen reippain mielin, mikäli saan aikaiseksi ulkoiluttaa "oikeaa kameraa" päivä- ja ilta-aikaan, saatan luiskauttaa kuvan tai kaksi tännekin. Tähän asti suurin osa, ellei kaikki, on matkapuhelimen optiikalla napsaistuja.

Seuraavan kolmen viikon tapahtumaketju onkin ikuistettavan arvoinen; kelit kohenee rytinällä, Fallas huipentuu viikonlopun ja ensi viikon alun aikana, pääsiäisloma lähestyy - samalla myös puolisoni saapuminen - Ay ay ay!

-pekuli