3D-printing in the oldschool way

Tänään, pääsiäisen kunniaksi, kävimme parin koulukaverin kanssa luomassa mystillisiä asioita.

Lopputulokset muistuttavat ehkä tavalliselle tallaajalle sitä ihmiskehon normaalisti suorittamaa "3D-tulostusta". Meillä on kuitenkin suuremmat päämäärät tiedossa.

Pajakööriä

Koulumme antoi toimeksiaannon valjastaa CNC-robotit truuttaamaan 3D-tulosteita. Tämä askartelupäivä oli kokeiluluontoinen kemiansessio luoda massa, jota kuka tahansa voisi luoda vähittäiskaupan tarpeistosta. Saksalais-belgialais-suomalainen komissiomme loihe materiaalien puitteissa tahnaa, joita voi sitten jatkossa käyttää oikeasti. Tässä kuvakavalkadia ensimmäisestä pursottelusessiosta.

Jabba the Shit

Koska työkaluja ja tarpeistoa oli varsin rajatusti, piti pajalla improvisoida aika lailla. Alustavat suunnitelmat luoda paperimassaa erinäisin sidosainein kariutui, koska paperi piti jättää likoamaan ja odottamaan ensi kertaa. Tänään käsittelimme pahvipuristetta hiomalla siitä nukkaa, jota sekoittelimme erilaisiin lopputuloksiin.

½litran vesipullosta askartelemani pursotin tuottaa kolmatta "layeria" peräjälkeen

Yllä menestyksekkäin kreemi. Alla belgialainen työn sankari.

Aineksia, joista lopputuotetta lähdettiin valmistelemaan. 96% alkoholia, liisterijauhetta, "pika-erikeepperiä" ja tavallista puuliimaa. Massana puristepahvista raapusteltu "pöly"

Menneiden aikojen Yerba Mate -purnukka - ei vaikutusta lopputuotteeseen.

Target'n'tool

Pääsimme jo tällä kerralla melko hyviin tuloksiin. Pääsiäisen jälkeen päästään kuitenkin itse asiaan, joten loppuun pieni kuriositeettinäyttely viikon aiemmista tapahtumista:

Zarassa tyyppailtu makkarankuori (L)

Kävin kevätmuodin keskipisteessä (yllä). Kävin myös alkuviikosta Botanical gardenissa katsomassa miten ruoho kasvaa. Ja Orkideat. Tämä oli EIM-ryhmän inspiraatiovierailu, ja vaikka olen ns. ulkopuolinen, olin jengistä intoutunein floorantiiraaja (alla).

Palmu

1970's Palmu

Palmu - mieletöntä faktaa: se myky mikä maasta lähtee kasvamaan, määrittelee palmupuun paksuuden  - palmuissa ei ole lainkaan vuosirenkaita, mikä tarkoittaa, että ne voivat kasvaa ainoastaan pituutta!

 Huomenna tiedossa on visiitti Cuencaan, joka on pikkuinen lande puolimatkassa Madridiin. Meteorologit lupaavat +25 ja sadetta, joten sipulipukeutumisella ja pienellä jännityksellä lähdetään matkaan!

-Pekkeli

The Finnish Fallero

(pahoittelut kaikille itkunsekaisesti päivityksiä turhauttavan pitkään odottaville faneilleni, tässä mä nyt kuitenkin oon!)

Ensialkuun kuulumisia alkuviikosta. Siihen liittyi kulttuurisurmatyö areenalla. Kyllä, kävin kokemassa Corridaa, härkien viimeisiä hetkiä. Ylpeänä en tätä viittaa kanna, mutta olenpahan nyt kokemusta rikkaampi ja tunnistin itsessäni inhimillisiä piirteitä löytäessäni itseni kannustamassa sarvipäätä, kun sille aukeni tilaisuus pukata matadoria pyhimpiin paikkoihin. Harmikseni en kuitenkaan nähnyt rujoa ihmiskohtaloa vaan kuusi kappaletta pihvikarjaa päätyi makoilemaan maneesin haltuun...

Raakuuksista mukavampiin aiheisiin, Fallas-vapaat ovat eilisestä lukien olleet meikäläisen pestinä. Kuten aiemmassa tekstissä jo koodarin kyvyilläni lainasin faktalaatikkoon, on kyseessä siis alueellinen ja ainutlaatuinen juhla. Pääasialliset setit pyörivät taiturimaisesti tehtailtujen puunukkejen ympärillä. Liki joka toisella kadulla on jonkinlainen tapahtumateltta (johon yöksi kömmitään bailaamaan), kadut ovat joulukatumaisesti valaistuja, kadunkulmista saa paikallista vatsanrepijä-stollenia, churroja ja niiden variantteja, kaupungin friidut ja sällit ovat tälläytyneet kansallispukuihin ja kuljeksivat erinäisissä paraateissa pitkin ruutukaavaa. Kaiken kruunaa miljoonapäinen turistiryntäys kaupunkiin, sekä tietysti jokapäiväiset ja -iltaiset ilotulitukset.

Päivisin räjäytellään käytännössä "iltapäivän mascleta" joka on eri naapurustojen järjestämiä paukkupomminäytöksiä keskikaupungilla. Illan saapuessa (yleensä puoliltaöin) tärähtää reippaan kymmenminuuttisen ajan fuegos artificaloksia taivaanrantaan. Itse asiassa ne muutamat tulitukset jotka todistin, kestivät 15-20 minuuttia ja olivat näyttävyydeltään ihan toiselta vuosituhannelta, mihin olen tottunut.

Näissä kaupunkijuhlissa "mikään ei ole pyhää". Simaa nauttiva nuoriso täyttää kadut ja kulmat iltapäivästä ja ajanjaksolle ominainen papattitulitus on liki taukoamatonta. Fallasveistokset poltettiin viimeisenä iltana maan tasalle mm. kevään alkamisen ja uudistumisen symboliksi. Unohdin tehdä juhannustaiat.

Papattitulituksella en tosiaan tarkoittanut leppoisaa koiranpommien rätinää, vaan ihan oikeiden paukkupommien tuoma jännitys (lapset [ja jurriset itäblokkivaihtarit] sytyttävät isoja tykäreitä kädessään ja heittävät "jonnekin") piristää kummasti, kun päivisin on vähän väliä korvat lukossa tai löysät lahkeessa. Onneksi rakkarit rauhoittuvat yön pikkutuntien aja--- ja pahkat; paukuttelu ei katso aikaa, ei paikkaa, eikä turvamääräyksiä. Ajatellen EU-direktiivejä tämä kaupunki on viisi päivää Belsebuubin Chicago. Mielenkiintoista, että tänä vuonna meininki oli pommien osalta aiempaa hillitympää: kaupoissa oli katalogeja, joissa määriteltiin pommien suositus- ja myynti-ikärajat. Vanhemmilta piti olla ojentaa lappu ruutikauppiaalle, jossa lupa pyroleikkeihin annettiin. Käytännössä mikä tahansa nimi tinketin allekirjoituksessa seisoikin, tulivat tenavat ulos puodeista syli täynnä pankkiholvinavaajia.

Satunnaisia seinäkuvia

Satunnaisia seinäkuvia

Cremetäytteinen suklaasilattu uppopaistettu churro. Sydämentykytys alkoi jo ennen jöötin nauttimista. Ja jatkui pitkään sen jälkeen. 

Eräänä iltana tutustuin paikalliseen tapaan naatiskella viiniä sosiaalisesti. Olimme matkalla tsekaamaan valokatua, jossa pitkä pätkä oli koristeltu valokaapelilla, jonka oli tarkoitus sykkiä musiikin tahtiin. Iltanäytöksinä sitä tarjoiltiin joka ilta, aina yhden biisin verran pidempään. Mutta ensin sitä viiniä:

Viinibongi ja tapas

Trumpetin suu on tarkoitus laittaa alahuulelle, ja siitä lähteä kaatamaan reippain ottein, kasvattaen kaatimen ja suun välimatkaa ja välttää samalla kaatamasta pyykkärin painajaista rintamuksille. Muutaman treenikerran jälkeen lopetin kuplien puhaltelun lintupilliin ja onnistuin ottamaan pari senttiä etäisyyttä. Jostain syystä tämä tekniikka ei sytyttänyt meikää, ehkä myöhemmin jonkun reikäisen t-paidan kera otan uusintaottelun.

Sitten illan pääotteluun, eli valonäytökseen. Ken kuvan avaa isommaksi havaitsevi valtavan näyttövalomeren myös kansan päiden korkeudella. Itsekin -tottakai- kuvasin koko pläjäyksen videolle todetakseni videokuvan laadun olevan luokatonta. Tässä kuitenkin still-kuva. 

Luotimme isoon kokoomme ja tönimme lapsia pois sen verran, että oli optimaalista katsella valojen loistetta. Tila ei kuitenkaan syntynyt siksi, että olisimme olleet muy grande y loco, vaan tasan siksi, että kyseiseen spektaattoripaikkaan puhalsi viereisen churrokojun kaikki keitinhöyry. Iloittelun lisäksi saimme siis kulkea iloisten leipurien tuoksuisna (aiemmin syöty munkki vieläkin äklötystä aiheuttavana) takaisin keskustasta.

Kyseisen illan osalta mainittavaa lienee:

-vietin mainiota aikaa paikallisten opiskelijoiden kanssa, joista (onneksi?) juuri kukaan ei puhunut englantia

-pääsin aiemmin mainittuihin telttakemuihin paikallisessa seurassa

-telttakemujen rauettua aamuyöstä seurasin sivusta, kun juhlakansa järjestäytyi paraatiksi (huom. aamuyöstä) ja jostain ilmestynyt torvi-trio säesti paikallista kansanlaulua

-tästä johtuen koin ensimmäistä kertaa oikeassa elämässä, kun joku heittää mekastajien päälle vettä parvekkeelta (en tarkoita pissaa.) - vinhaa! Tuli heti paikallisempi olo. Ja vähän märkä.

Koska Fallas on takana päin, en käytä tämän enempää palstatilaa sen ruotimiseen. Halukkaat saavat kuvakoostetta oikean kamerani tuotoksista sitten kotopuolessa. Innokkaimmat voivat ottaa varaslähdön jo nyt ja tsekata: Tämän nettisivun 

Johan tässä ehti jo kaksi päivää olla koulua, ja pitkä viikonloppu päälle (vietän suomalaisittain sapattia perjantait); tarvitsee kokemuksenpieksämä opiskelija lisää vapaata. Koska Espanja, torstaista 28.3. alkaen nostetaankin jalat pöydälle kahden viikon pääsiäislomaksi. 

Ja eihän se vapaaviikko olisi mikään erityisen odotettu, ellei se eräs Неукку (tuttavallisemmin Neukku) tänne heilahtaisi. Tiedossa on siis ainakin vielä visiitti Barcelonaan ja sitten "Pekuliskan" juurruttaminen pääsiäismaahan työharjoittelunsa ajaksi.

-Pekuli

Lähestyy fallas, Pekko pisin kaupunkii dallas'

Edellisviikkoinen alakulo on saanut turpaansa, ja reformoitu mies seisoo edessänne. Ainakin näin verbaalisesti. Viime viikon kohokohdat olivat oikeastaan torstai-sunnuntai-akselilla, mutta luennoillakin on jotenkin uusi meininki, nyt kun aurinko hellii suomipoikaa heti aamusta.

Fallasvalmistelut ovat kaupungissa käynnissä pahemman kerran. Useampi kadunpätkä on hetken aikaa suljettuna kun joulukadunkaltaisia valohässäköitä ja lippuja ripustetään roikkumaan kadun ylle. Nämä valokujat pääsevät ilta-aikaan kunnolla oikeuksiinsa. Toinen lieveilmiö Fallaksen aikaan on läpi päivän jatkuva papattien pauke, sekä jokapäiväinen kello kahden ilotulitekilpa joka raikuu koko kaupungissa. Yritän keskiviikkona olla paikan päällä aukiolla, jossa ilotulitteita ammutaan, saadaan vähän kuvamatskua näytille mm. Pohjolaan.

Fallas
Maaliskuun puolivälin juhlista ehkä tunnetuin on Valencian ”Fallas”, jolloin koko kaupungin voi melkeinpä sanoa olevan tulessa. San Josén pyhimyksen kunniaksi järjestettävä Fallas huipentuu maaliskuun 19. päivä, jolloin kyläläisten huolella valmistamat, jättiläismäisetninots-nuket sytytetään tuleen ja poltetaan tuhkaksi. Pahvisten hahmojen rakentamiseen kuluu kuukausia ja joka vuosi vain yksi, kyläläisten äänestämä yksilö säästetään, ja se pääsee esille paikalliseen museoon.

Katu päiväsaikaan

Illan lumoa, Benimacletista

Kaino pyyntö

Valaistukseen on yleensä ympätty naapuruston/kadun/fallasjengin nimi 

Valencian rannan lähettyviltä olevalta "mustalaisalueelta" näpätty kuva; puolalainen Jakub röyhistelemässä

Sama katu kuin edellinen, risteyksestä toiseen suuntaan

Fallas-aktiviteetteja, hahmoja, pomppulinnoja, churro-kioskeja joka puolella

Fallaksen aikaan katukuvaan ilmestyy myös paikallista tippaleipää - churroja valmistavia "grillejä". Ohi kävellessä mieliteko hankkia suonitukos kasvaa melkoisesti, mutta toistaiseksi olen välttynyt nappaamasta tavallista öljyssäkeitettyä pullatankoa. Jakub, joka esiintyy yllä kuvassa, sanoi, ettei aio ostaa yhtään churroa, mutta jos löytää sellaisen maasta, lupasi maistaa. Varoitin häntä (seuraa lingvistinen vitsi!) suklaasilatuista perro-churroista. (Nauramisen voi lopettaa nyt.)

Viime viikolla kotikeittiössäni testailtiin ei-niin-espanjalaista-keittiötä, kun väsäsin stroganoffin kämppäkaverin toiveesta. Luulen, että keittöhengettäreni Neukku-peukku olisi noussut, joskin valkosipuli maistui vähän oudosti soosin läpi, niin ikään myöhemmin tehty sapuska samaisen kynsilaukan höystämänä maistui vähän kitkerältä - joten syytän kyseistä narsissikasviyksilöä keittiömaineeni pilaamisesta. Tähän muuten sivukaneettina: kolme viikkoa ja Neukku laskeutuu Barcelonaan, tällä kertaa loppukevään ja kesän ajaksi sulostuttamaan arkeani. Työharjoittelupaikaksi valikoitui Berkleen musiikkiyliopisto, jossa musanopiskelijat suorittavat korkeakouluopintojaan. Aikamoista! Koulu sijaitsee Valencian tiede- ja taidekeskuksen yhteydessä (Ciudad de las Artes y las Ciencias)

Valenciassa koittaa Fallaksen lisäksi piakkoin From Valencia With Design -aikakausi, varaslähtöä tapahtumaan tarjoiltiin torstaina Las Naves -nimisessä pikku-Logomossa (turkulaiset tietää), johon oli koottu paikallisten muotolijoitten teelmiä eri puolilla/puolille maailmaa. Itse käväisin vierailemassa Las Navesissa näyttelyn avajaisissa viinilasit kourassa muotoilua ihastelevien silmäätekevien seassa torstaina. Alla muutama napattu otos.

Asociación de Diseñadores de la Comunidad Valenciana - listaa oli 3x6m sermiseinämän verran

Laser vai vesileikkaus - ammattilaisten kommentteja?

"Kynttilää imitoiva lyhty", käynnistyskytkin "sydänlangassa" -- vastaavanlaisia  ihan hauskoja ideoita löytyi useita. Ikävä kyllä olen käytännöllisemmän muotoilun ystävä.

Tiukuja

Kokoa oma elukkasi

Totesin aisaparilleni, että näissä puupalikoissa olisi syytä olla magneetti, jotta niitä olisi mukavampi rakentaa. Lause päättyi lyhyeen kun totesin niissä sellaisia olevan.

Sermirakenne-designiä

Maailmankartta, johon sijoitettu näyttelyn muotoilijoita ja heidän töitään

Näyttelyn (ja perjantaisen vapaapäivän) kunniaksi lähdinkin sitten tumuttamaan paikallisiin tavernoihin. Kävimme harjoittamaan Puola-Suomi dialogia ihastuttavaan pikku-serreriaan, jossa haastoin espanjantaitoni äärimmilleen tilatessani olutlasillisia ja tapaksia. Tapasin muutama paikallista korkeakouluopiskelijaa omasta koulurakennuksestani, lapset (maksimissaan 19-vuotiaita) halusivat haastella englanniksi kielitaidon kehittämisen nimissä. Espanjani ei ollut kuulemma tarpeeksi ketterää viljavaan keskusteluun. Joka tapauksessa on mukava seurata sivusta, kun paikalliset veistelevät kastiljaanoa, ymmärtäen jopa melkein kaiken.

Viikonlopun aurinkoiset kelit pakottivat minut ulkoilemaan ahkerasti. Sunnuntaina dallasin jo mainitun puolalaisen kanssa Valencian F1-radan alueella satamassa ja päädyimme loppupäivästä heittelemään frisbeetä keskuspuistoon.

Fresh frisbee-hombre

Puistossa oli mies, joka ulkoilutti -ihan normaalisti- "minisikaa" (~80kg). Poistuessamme puistosta löysin kaupunkipyörä Valenbisin toimiston - sen toimiston, jota ensimmäiset kaksi viikkoa tässä kaupungissa etsien tallustin puolensataa kilometriä!

Onnistumisen iloa!

Kylläh, kostyyminä on Universitat Politecnica de Valencia -collegepaitani - kokoa M. Shortsit olivat iltaa vasten vähän liian kevyt varustus yöviimaan.

Puistosta

F1-radan seutuvilta, ranta oikealla

Terassikahvilan kierrätyskalusteet

Tuiki makea aallonmurtajarykelmä

Tämä viikko on ainakin alkanut kohtalaisen reippain mielin, mikäli saan aikaiseksi ulkoiluttaa "oikeaa kameraa" päivä- ja ilta-aikaan, saatan luiskauttaa kuvan tai kaksi tännekin. Tähän asti suurin osa, ellei kaikki, on matkapuhelimen optiikalla napsaistuja.

Seuraavan kolmen viikon tapahtumaketju onkin ikuistettavan arvoinen; kelit kohenee rytinällä, Fallas huipentuu viikonlopun ja ensi viikon alun aikana, pääsiäisloma lähestyy - samalla myös puolisoni saapuminen - Ay ay ay!

-pekuli