Kodin putkimies, ja muita tarinoita Valenciasta

Aloitellaanpa ensin eilisen seteillä:

Roasted chicken & Allioli in the database

Koulukevät on nyt virallisesti potkaistu käyntiin ja kaikilla kursseilla on esittäydytty. Kovimmat "harmaat kivet" matkan  varrella ovat valokuvauksen kurssi (tyystin valenciaksi) sekä espanjankielen kurssi. Jälkimmäistä pystyn skarppaamaan treenaamalla ahkerasti ja hengailemalla uusien meksikolaistuttavuuksieni kanssa. Väittävät että meksikon espanja on iisimpää ja näin ollen opin nopeammin. Otan vastaan kaiken avun, olisi eri nastaa hanskata sujuva hispaniaatti kotiin palatessa. Valokuvaus ei ole ollut vahvin puoleni koskaan, mutta ehkäpä täältä jotain sillä saralla käteen jää.

Kurssit levittäytyvät vähän pöljästi viikolla, aamuja on pari, iltapäiviä jokunen ja iltoja niin ikään muutama. Perjantaisin on vapaata, ellei EIM-jengi tee ekskursioita. Mikäli tänne joku blogini innoittamana (toivottavasti) haikailee vaihtoon, kehoitan ehdottomasti opiskelemaan espanjaa muutaman kurssin verran jo härmälässä, kurssivalikoiman tarjonta on huomattavasti laajempi!

Pari käpyä koulun pihamaalla.

Valenciasta yleisesti:

Kaupunki on iso, näin turkulaisen silmin. Muistuttaa itse asiassa aika lailla Turkua, mutta infraa on hulluna enemmän. Ja täällä ruutukaava menee lounas-koillinen -suunnassa, eli vinoneliönä. Kulkeminen ei ole ainakaan tämän 6x6 km -alueen sisällä ollut mikään amerikantemppu, metroa en juurikaan ole käyttänyt, mutta raitiovaunua ja Valenbiciä kyllä. Jahka tässä vielä mies asettuu enemmän seikkailumoodiin, koitan tehdä vähän isompaa rundia kaupungissa. Neukku heilahtaa työharjoittelua etsimään ensi viikoksi, joten saan kelpo seuraa kuljeksintaan.

Autot tööttäilevät leikkimielisesti, mutta ottavat huomioon jalankulkijat, jopa fillaristit. Aistit on liikenteessä valppaina ja hyvä niin. Autot on parkkeerattu välillä ihan päin h-ttiä, mutta harvoin kukaan jaksaa avautua, kunhan jostain välistä pääsee sujahtamaan.

Kaduilla tuulee. Täällä on ollut tavattoman lämmiintä vuodenaikaan nähden, mutta viime päivinä ulkona on saanut dallata rotsi niskassa, ja kämpät (aislamiento [eristys] on espanjankielinen sana, mutta ei varmaan järin tunnettu) on Suomen keskuslämmitykseen tottuneelle aikamoinen ylläri. Kesäksi sitten lämpenee, mutta pakkasin mukaan aika niukalti villakalsareita olettaessani paikan päällä olevan rantakelit.

Kaduilla on paskaa. Koiranulkoiluttajat ovat paikallinen keskisormi pohjoismaalaisille, jotka ovat tottuneet ottamaan kengät pois sisään astuessaan, mutta joutuvat pitämään niitä jalassa, kuten täällä on tapana. Lattianpesu = välitön salmonellavaara.

Siesta on totista totta. Työkulttuuri on 8-11 & 13-18 -tyylinen, eli monet mestat (jotkin pikkuputiikit, virastot, laitokset, ja joskus jopa koulu) ovat pari tuntia jäähyllä lounasaikaan. Omaan päivärutiiniin se ei ole juuri vaikuttanut. Lähinnä jotkin koulun opiskelijapalveluiden toimistot ovat olleet kriittisesti kiinni ensimmäisinä viikkoina Valenciaan totutellessa.

Täällä kierrätetään, mutta ei kovin hyvin - tai mistä meitsi sen voi tietää, päättelin vain. Katujen varressa on lasinkeräyspisteitä, paperin- ja pahvinkeräyslaatikko, sekä sekajätelaatikko. Jossain mainitaan erikseen "tähän muovi- ja metallijutskat ja tänne polttokelpoinen", mutta kyllä ne säilykepurkit näyttävät pääasiassa hujahtavan samaan syssyyn palavien kanssa. Kaduilla on myös vaatteiden keräyslaatikoita melko taajaan, joten ekstravillakalsareista - jos niitä olisi - pääsee helposti eroon mukavalla tavalla.

Lämmintä vettä ei saa hanasta ihan heti, etenkin aamutuimaan huomaa, että koko talon vesiverkko on pakastunut yön aikana. Niin ja kaasuhellat ovat tosi yleisiä.

Vesihanoista puheen ollen: huomautin vuokraisäntäni äitiä (ihastuttava rouva, joka luulee että hablaan sujuvasti españolia :D) keittiömme hanasta, josta ei oikeastaan lämmintä vettä tule. Hänen miehensä heilahti tänne tänään "fiksaamaan" tiskialtaan hanaa aamupäivällä. Itse olin koulussa, mutta kämppäkaveri koisasi eilisillan rientoja silmistään nakuna, kun ovisummeri pärähti ilmoitusluontoisesti ja ovi aukesi. Isäukko-huoltomies huikkasi suomalaiselle Aatamille morjenstat ja kävi hanan kimppuun. Itse tulin kotiin tuntia myöhemmin ja huomasin että lämmintä vettä tuli....hetken aikaa, ja totesin että oman elämänsä ammattiputkimies oli ottanut hanan suuosan (se ritilä) kokonaan pois ja avatessa hanan maksimeihin lentää vesi kaaressa koko keittiön halki. Klassista.

Keittiö olikin pienen kuurauksen tarpeessa. Vuokraisännän äiti kilttinä rouvana siivoili täällä hippien paskaa muuttopäivänämme, vaikka se vuokrasopimuksessa alleviivataan yhtenä ehtona takuuvuokran takaisinmaksun osalta. Likaiset hipit ja vuokraisännän saamattomuus näkyivät esimerkiksi jääkaapin osalta siten, että siellä lepäsi kaikki se skeida, mitä hipit (opiskelijat) syövät ja jättävät syömättä. Pakastimeen oli posahtanut yksi kaljapullo ja jääkaapin seinät sekä hyllyt olivat kuorrutettu jollain hippiliejulla. Meikä näytti liejulle kuka on pomo, ja nyt jääkaappi on puhtoinen kuin enkelin omatunto. Pakastimenkin kaivoin auki. Kommenttiketjuun saa laittaa kehuja sitä, kuinka Pekko onkaan hyvä jätkä ja siisti.

Koulun pihalta jälleen

Kotipesä alkaa olla siedettävässä kunnossa, kun sisustimme vielä kylppärit imeväisillä matoilla ja laitoimme kamat leviäksi huoneisiimme. Lähialueen pienpuoteja on koluttu tiskiharjan (hipit!!!), särkylääkkeen, kebabin, pitsan sekä mustekynän patruunan osalta - naama ja säälittävä kommunikointikyky lienee jo tuttu ainakin joillekin.

Kieliasiasta vielä huomio: Espanjan maakunnissa bamlataan yleensä espanjaa ja jotain paikallista. Opetus perusasteella on aina 50/50 näiden kielien osalta. Englantia ei kovinkaan moni 18+ puhu, mikä on kyllä jännää. Mutta näilläkin on siis oma "pakkoruotsinsa"! Hyvä puoli tässä on se, että on pakko ja helppo oppia puhumaan espanjaa - toisalta osa puhuu lähinnä sitä paikallista, espoonjaa. Huono puoli on se, että sosiaalikolibrina olen tottunut verbalisoimaan upeasti, nyt kuulostan taunolta.

-Pekuli