Pegi ja "suklaatehdas"

Tänään minulla (ja muutamalla muulla vaihtarilla) oli golden ticket. Pääsimme itsensä HEINEKENIN Valencian tehtaalle tallustelemaan ja ihmettelemään, miten oluenjumala loihee Henukkaan autenttisen ja jäljittelemättömän maun.

The golden ticket

Valencian tehdas on henkilövahvuudeltaan noin 150 henkeä, jotka työskentelevät kolmessa vuorossa vuorokauden ympäri. Näin talviaikaan oluen menekki ei ole korkeimmillaan, mutta kevään lähestyessä bissen imuttelu kiihtyy myös täällä Plus ultra -mantran maassa, jolloin tuotantolaitos tuuttaa täysiä. Pistetäänpä pari kuvaa vierailusta:

Portilla

Sedät muodissa

Hörlulrar och hörselskydd i samma aparat!

Ensin saimme katsoa Heinekenin promootiovideota, jossa työntekijät hehkuttivat omaa firmaansa ja möreä miesääni kertoi Henkan toimialasta, esitteli mainoksia ja tuotekatalogin. Itse kierroksen aikana tutustuimme keittokattiloihin ja pakkauslinjastoon, kierroksen vetäjä ei hanskannut englantia 100%, mutta asia tuli perille vaikka välillä informaatio suollettiin paikallisella aksentilla.

Meitä oli siis viitisentoista erasmusvaihto-opiskelijaa, hyvinkin eksklusiivinen keikka joka tapahtuu tällaiselle kattaukselle pari kertaa vuodessa. Tuotantolinjastolta ei kovin prameita kuvia saanut (eikä niissä paljoa katseltavaa ollutkaan, kuvitelkaa tsiljoonalitrainen teräskattila, josta lähtee isoja putkia talon joka nurkkaan ja soppeen.

Tehdas oli monilta osin automatisoitu, ja mielenkiintoisinta oli pakkauslaitteisto ja robottitrukit, jotka joko ajoivat käytävää eestaas vailla aikeita toimittaa olutlavoja eteenpäin tai "pitivät lakisääteistä", eli vilkkuvaloineen hengasivat keskellä cervezakatakombeja.

Robot wars

 Kierros tottakai huipentui "olutmaisteluun", jolta odotin lähinnä paria muovikippoa, joihin lurautetaan vähän suunkostuketta - MUTTA MITÄ VIELÄ! Palasimme kokoushuoneeseen, jossa aukesivat keppanahanat ja nostettiin tuplapukit pöydälle. Joka laatua sai täräyttää ihan toisellekin jalalle. Sen lisäksi, ettei virvoke loppunut kesken, tupsahti kokkisetä takahuoneesta tarjottimet notkuvana tapaksia. No, kuvat kertonee enemmän kuin verbaalisesti tukkoinen pekko.

Niin. Toisissa pöydissä ekstrana vielä leikkeleet ja juustot

Pepe la Boom, keittiömestarimme.

Heinekenin motivaatiotaulukko

Tuliaisveikko nimikkojuomineen

Eikä siinä vielä, että saatiin hanakylmää, lähtiessä laitettiin kouraan vielä siksari paikallista kutvanaa. Tätä tietysti piti maistella turkulaisittain, kassilämpimänä koulumme puiston kiipeilykivillä boulderoijia seuraillen:

Rock hard

Saatanpa itsekin joku päivä olla kiikkumassa tuolla kivellä, mikäli kaupungista löytyy kohtuuhintaisia kiipeilykenkiä. Muutama uusi tuttavuus tuli (vihdoin) tehtyä, erasmus-opiskelu alkaa pikkuhiljaa lähteä käyntiin :) Bussikyydissä kansalaisuuksia olikin edustettuna Etelä-Amerikasta aina eksoottiselle Hyvinkäälle asti!

Päivä kruunattiin tulisilla mätöillä, isäntämiehemme lähti Lontooseen loppuviikoksi, joten täällä pidetään taloa pystyssä Suomivoimin.

Huomenna taas kouluun, reippaina poikina.

-Pekulilaatio