Barcelona

Lento ei päätynyt Siperiaan eikä edes Iberiaan, vaan Katalonian punakeltaraidalliseen helmeen, Barcelonaan. Kateuden voi unohtaa samantien, lämpöä täällä on n. 10○C, ja meikäpojilla on armoton nälkä. Neukku laittoi aamuyöllä kouraan ruisleipäsen ja koneessa mäsäytin foccaccian pahimpaan kymppikerhomunchiessiini. Lennon aikana WLAN-yhteys pelasi moitteetta. 2013 on melkein kuin 90-luku, täynnä teknoa!!
Kaksi Suomi-sankaria nappasi lentokenttäbussin, jolla huristeltiin maratoonareitten välissä pujotellen Placa de Catalunyalle. Siellä keikkalaukut napattiin olkien (vertaus ohuenläntiin hartioihin) varaan ja tallusteltiin paikallisten Guidojen lomassa Arc de Triomfille. Tämän riemukaaren takana on mitä makein puisto (kuva tulossa) mutta ensisijaisesti se toimi maamerkkinä kartanluvun Colombolle, eli meikäläiselle, etsiessämme bussiasemaa.
Kuten normaalisti, ensin pitää kävellä hukkaan, ja sitten olla hukalle susi: löytämällä tiensä. Metroasemalla (20m määränpäästä) mukava paikallinen Jammu kehoitti menemään metroteitse takaisinpäin (kaikki tämä kokonaan ...katalaaniksi?), mutta valveutuneena ukkelina kysäisihen lippuluukulta asianlaitaa: bussiasema, johon suuntamme oli, löytyisi nurkan takaa. Kas niin.
Liput busakyytiin vaihtuivat pesetoihin, ja pojannaskalit - tarinan protagonistit, jättivät ylimääräiset kamat lokeroon. Barcelonan kovatasoisin lounasmesta odotti löytäjäänsä. Vahinko, että paikalliset taitaa tiputtaa mätöt aavistuksen myöhemmin kuin puoli yhdeltätoista. Aikamme sivukujia nuuskineina (domingo, mikään muukaan mesta ei myöskään ole auki paitsi kappelit), löysimme paikallista einettä, intialaista ja hamppareita, pyörittävän mestan. 100 metrin päästä bussiasemasta. Kuva ohessa.
Kohta liikahdetaan vetämään siestaa assalle ja siitä samalla teemalla 120km/h kohti Valenciaa!
Ps. Toivottavasti etelässä on lämpimämpää.