Crack-kämppä käyty tiiraamassa

Valencia, tuo Valencianlahden aurinkoinen helm--- ja pyh, tänään "Suomi-Viikingit" tarpoivat läpi vesisateen ja tuiskun kohti tulevaa luolaansa. Olin odotellut jo pari päivää yhteydenottoa tulevalta vuokraisännältäni, joka on parhaillaan Pariisissa messuilla esittelemässä muotoja. Ei siis sulojansa, vaan sellaisia juttuja mitä me muotoilijat tuotetaan. Hän on siis vähän heikolti tavoitettavissa, mutta aamulla mailasin ja pistin tekstaria perään, että mitenkä tuota soluasuntoa pääsisi näkemään. Sovittiin, että vuokraisännän isäukko tulee näyttämään paikkoja.

Kävelimme puolimatkaan Benimacletia (alue, jossa kämppä sijaitsee on ollut ennen kylä, kunnes "kaupunki nielaisi" alueen sisälleen) ja tiputeltiin brunssia ihastuttavassa espanjalais-aasialaisessa kuppilassa. Soittelin padrelle ja jännitin, pitääkö puhua spaniaania, mutta kohtalaisen mukavasti se lontoonkieli taittui tältä sedältä ja sovimme deitit vähän yli tunnin päähän puhelusta. Siihen asti siis paistoi mukavasti aurinko ja oli ihan jepaa dallata pisin katuja. Mutta viimeisen suupalan aikoihin alkoi Ukko Epsanjassa -elokuvan kuvaukset ja sade helli katuja. Sekä kahta kulkijaa. Jalkakäytävät täällä on pääasiassa laatoitusta, ja meikän tuliterät kusiluikkarit liukuivat kivillä siten, että alkoi jo olla ikävä kotikaupunkini "Ei talvikunnossapitoa" Turun hellää hiekoitusta. Vuokra-Padre ja -Madre saapuivat mestoille citymaasturilla kurvaten aikaikkunan puitteissa. Vahinko että se ikkuna oli tunnin levyinen, joten Viikingit saivat tuta kesähepenissään välimeren ankarat olot odotellessaan.

Kämpästä: luukku oli oikein soma, kodikkaaksikin voisi kutsua. Makkareita on neljä, joissa jokaisessa tällä hetkellä miehitys. "Aulassa" sopuisasti muutama fillari säilytyksessä, ihan kohtalainen kyökki, josta pääsy parvekkeelle pyykinpesukoneelle. Yksi makkareista oli heti ovesta oikealla, olkkarissa istui säyseä hippi näppäilemässä diashowta, koulujuttuja kai. Olohuoneesta (ja keittiöstä) lähti pitkä käytävä kohti itäsiipeä, jonka päässä oli vielä kolme makkaria. Käytävän varrella on kaksi kylpyhuonetta, sekä käytävälle tehty upotus johon on sijoitettu kaksi käsienpesuallasta ja peilit. Kelpaa siinä brushata legoja aamutuimaan olematta tiellä.

Padre ja Madre olivat oikein kivanoloisia ihmisiä, ja kertoivat, että tänne vaan senkin punaniskat, mutta vasta helmikuun alusta. Näin ollen saamme vielä hetken viivähtää sohvamajoituksella (protagonistit saman katon alla huomisesta eteenpäin!) Pablon nurkissa. Näillä näkymin meillä on nyt kuitenkin mukavasti katto pään päällä ruoanlaitto- ja pyykinpesumahdollisuuksin kevään ajan. Jos käy lykky ja Neukku saa työharjoittelupaikan täältä sadekaupungista, joudun varmaan ottamaan sen lusikkaan. Nyt treenaan kuitenkin lusikkaa ensin Niko-pojun kanssa. Opetellaan olemaan selät vastakkain :)

Valenciassa on aika lailla koiraihmisiä. Tosin helvetin huonotapaisia, koska antavat koiran tiputtaa sakaramiinoja pisin pieliä. Joka jumalan kadulla on rypäleammusta, ja näin sateen tullessa sitä miettii miten paljon kuljetan tahtomattani eri koirarotujen tuotteita muassani. Täällähän mennään pääosin kengät jalassa sisällä - hrr.

Siirrytäänpä paskasta kadulla kadun laidoille, mistä bongailin muutaman kuva-aiheen. Niitä alla. Tänään käydään täräyttämässä vielä iltasänkkärit Pablon ja sen kaverin kanssa kaupungilla. Sitten pääsee naatiskelemaan lämmityslaitteen iloista punkkaan.

-Pekuli

Kotikatu.mp3

Street art

Gaudi kävi täällä

Herttaiset kadunnimikyltit