Festival de las naciones

Otsikon mukainen kansainvälisyyskinkeri alkoi Valenciassa tänään. Juhlan kunniaksi otin myös kuvia oikealla kameralla!

frouvan kaa'

Mistä on kyse? Oletusarvoisesti eri maiden edustajat täyttävät basaarien pöydät notkuvilla lautasilla kansallisherkkuja ja myyvät kotimaidensa designiä ja muuta kelpo krääsää. Neukku arvioi ennen saapumistamme tilanteen olevan kuitenkin sellainen, että paikallisista ihmisistä kerätty joukko on jaettu ryhmiin, joista jokainen saa valita kansallisuuden ja tehdä kyseisen maan sapuskaa.

Eikä hän siinä kauas osunutkaan! Esimerkiksi australialaisessa kojussa kysyttäessä kukaan ei ollut sieltä kotoisin, ja vaikka kengurunpihvejä kääntelevä jätkä olisi 100% varmuudella voinut olla aussi, kuitattiin oletus tiskin toiselta puolen -ihan espanjaksi- vääräksi.

Esimerkkikoju 

Tämä ei tietenkään ollut kuin pikkuruinen miinus, koska mäsäytykset joita kulinaristiryhmämme testasi, olivat ellei autenttisia, niin ainakin himputin maittavia. Ecuadorin "festarilautanen" koostui vedetystä siasta, kanasalaatista, banaaninlehdessä kypsennetystä täytetystä maissileivästä sekä kahdesta "pikantiksi" määritellystä kastikkeesta. Kolmeen pekkaan nautittu annos jätti vielä parkkipaikan argentiinalaiselle hodarille ("churro caliente" - koira, kuuma; kuten kanssamme liikuskellut Jeroen virkkoi taitavasti espanjaksi).

 

Kuuma koirakaksikko

Mitä festareilla on safkaamisen lisäksi tarjota? No, tavaraa löytyi myyntikojuista useaan eri lähtöön. Korut ja laukut tuntuivat olevan vahvin trendi, mutta koska tapahtuma kestää kuukauden päivät, ja osa rakennelmista oli vielä työn alla, oletan että jokainen käyntikerta antaa uutta nähtävää. Festivaalialueen keskellä oli esiintymislava, jonka sound-checkiä tehtiin siinä muutama tunti avajaisten jälkeen, kuitenkin siihen aikoihin kun esiintyjien piti jo olla lavalla heilumassa - juuri sopivan Espanjalaisittain ammattimaista :)

Painopiste "kansainvälisyydellä" tuntui kuitenkin olevan Etelä-Amerikassa (joka ei kulinaristiminääni tokikaan haittaa!), ja vaikka joissain kojuissa olisikin eurooppalaisia lippuja, tarjonta on jamon & queso -linjaa, eli paikallista perus-tapasta. Yksi semiittistä ruokaa, lähinnä baklavaa, tarjoava koju löytyi; niin ikään "European postres" -jälkkäriteltta, mutta koska eksoottisuusarvo on välimerellisten (esim. Kreikan gyro-kebappien) ja latinolautasten puolella, tuskinpa tulen tuhlaamaan aikaa tai pyöristämään kaunista figuuriani syömällä "tuttuja" ruokia.

Vasemmassa kädessä hodari valkosipuli-persilja-chili-oliiviöljyhöystöllä
ja pöydällä kuubalainen olut. Taka-alalla otetaan vastaavanlaista valokuvaa.

Asianlaitahan on niin, että tänne tullaan vielä tekemään ekskursio useamman kerran, joten uskoakseni aion vielä aiheesta jahkata lisää.

Ihan leijonanlihaa siinä. Riiputettuna.

Vappupallot ja hattarat olivat myös tänään suuressa huudossa.

Sokeriruokojuomaa puristava aparaatti. 

 -pekuli


Post scriptum: Hevi se miehen tiellä pitää.

Vahvaa edustusta.