Kissanpäivistä koiranilmoihin

Näin ne päivät vaan vierähtää käsistä kun on tekemistä!

Luodaanpa katsaus edeltävään viikkoon, kun mielitiettyni rantautui tapasmaahan. Syöksähdin 19. päivä lauantaina aamutuimaan Valenbisin kanssa bussiasemalle, josta moottoroitu kulkupeli vei minut ja kaksi kanssakulkijaa Barcelonaan. Barcassa oli sateinen sää, joka ei mieltä ylentänyt. Odotettavissa oli kuitenkin henkilökohtainen auringonnousu, kunhan lentoasemalla tapaisin tutut kasvot.

Meitsillä oli hiukan luppoaikaa ennen kuin piti lentokenttäbussiin kiipeäminen olisi tarpeellista. Otin siis kaiken irti ja läksin kulkemahan (ei-kovin-taajaa) siksakkia Barcassa. Muun muassa kusella piti käydä, joten kiipesin likellä olevan El Corte Inglesin ysikerrokseen tekemään nesteteon. Samalla näppäsin sadekaupungista kuvan yläkulmista:

Helpotettuani itseäni aloitin kuljeksinnan. Kaupungilla oli jonkin verran populaa, huomaa kyllä että Barcelona vetää turisteja, jopa kehnolla säällä.

Ilmasii designkirjoi

Deesikni oli myös melko näkyvässä osassa katukuvassa. Taisin kuljeksia jonkinlaisen kampualueen läpi, mm. yksi kirjakauppa tyhjensi varastoaan ja minäkin kävin kyykkimässä jengin keskeltä englannin- sekä espanjankielisiä kirjoja. Onpahan plärättävää täällä kommuunissa.

Konfettia

Katuja puleerattiin urakalla, valitettavasti en tullut näppäisseeksi kuvia kiinteistönhuoltomiehistä työssään, mutta harjakoneita puski joka kujalla vastaan. Kyse oli tuskin perussiivouksesta, maassa oli merkkejä isommasta ilakoinnista.

Stura Möbilen

Barcelonassa oli viime viikonloppuna mobiilialan suurmessut, joista oli jo hiukan hehkutusta katukuvassa. Kaupungilla toimi langaton verkko ja mm. Movistarin liike em. jättiluurin vieressä oli valjastettu mobiilimaailman esitelmöintipistein.

Alan kouluja

Tässä kohtaa oli Pekko tallustellut ja kuluttanut aikaa tarpeeksi ja nappasi pikkupuodista juustonokareen, mehua ja patongin kainaloon ja hyppäsi bussiin kohti terminaalia.

Terminaalista löytyi eräs turkulaistunut pk-seudun tyttö, jonka nappasin reppuselkään ja vein takaisin kaupunkiin, ai että!

Tärkeintä oli tietenkin se, että Neukku toi mulle kasan kledjuja, jotka ei ollut mahtunut mukaan ekaan saapumiserään. Plus kakkosluuri Espanja-sim-kortilleni. Movistarin puhelut maksaa kyllä täällä melkein saman verran mitä roaming-puhelut, että voittosuhde on melko mitätön :)

Tyttelin kanssa kiersimme kyliä tuplakiikarein pimenevässä kaupungissa. Eeppinen löydös oli paikallisen laukkufirman puoti, josta sai entisistä mainosjulisteista tikattuja veskoja! Hand made in Barcelona; näitä saa facebook-sivuilla tehtailtua ihan oman mieltymyksen mukaan, joskin tarjontaa oli jo puodissakin melkoisesti.

Jokainen on vähän niinku uniikkikappale!

Mielenkiintoista esillepanossa oli se, että seinä oli magneettimaalattu, ja laukkujen sisällä oli pieni nyssäkkä, jossa oli metallikortti, jolloin kaikki laukut oli nostettavissa seinältä testiin ja aseteltavissa takaisin. Näiden kuvissa olevien laukkujen lisäksi reppu- ja kassimalleja oli tusinan verran erilaisia, lisäksi meikkilaukkuja ja lompakoita. Olivatpahan sahanneet skeittilaudan dekistäkin aurinkolasit; joskin niiden hinta olikin jo sitten "designattu" likemmäs kolmeensataan.

Esimerkki laukun synnystä

Alla olevat viiksituotteet menevät suoraan TOM Ry:lle terveisinä!

I never moustache the time again.

 Nälkäkin iski illan mittaan, sen lisäksi että söimme nutella-caramel-vohvelim kadulla ennen kuin astuimme kauppahalliin ihmettelemään nyljettyjä jäniksiä, täräytimme tietysti kinkkua...

Hammaster slaissaamassa

 Ja tapakset, joskin alla oleva oli hienoinen pettymys. Mielenkiintoinen kokemus mutta pettymys. Ja ehkä vähän liian tanakka latinki iltaa vasten!

"Vähän tapaksia ja olut, kiitos"

 Täällä on kova meininki irtisanomis- ja leikkausasioissa. Näkymätön mielenosoittaja makasi maassa ja piteli kylttiä, kun Neukku poseerasi vakavan asian puolesta:

Dimitir = erottaminen

 Päätin liittyä jengiin. Dimitir no es un nombre ruso!

...ja seuraavana päivänä tilanne olikin jo tulilla!
Kävimme Neukun kaa tsekkaa La Sagrada Familian julkisivua 9000 turistin seassa, ja matkalla Barcelonan bussiasemalle saimme vielä väistellä mieltä osoittavia kansalaisia. Melko lailla oli muuten lääkärintakeissa tai hoitsuasuissa (ei-silleen-riettaalla-tavalla) olevia henkilöitä. Mahdetaankö leikkaukset tehdä (hehe) terveydenhuollossa?

Se siitä Barcelonan viikonlopusta. Seurannut viikko kuvakollaaseineen tärähtää seuraavaan blogaukseen!

-pekuli

Industrial Design in ETSID

Viikon kohokohtia:

Opiskelen samoja kursseja maisteri-tutkintoaan suorittavien ja muutaman "samalla vuositasolla" kanssani olevan nuoren kanssa. Meitä on niin espanjankielisistä maista (mm. Meksiko ja Kolumbia) sekä sekalainen seurakunta Eurooppalaistaustaisia ukkeleita. Harva opiskelee suoranaisesti muotoilua, tai edes teollista muotoilua. Osa on keskittynyt enemmän markkinointi- ja bisnespuolelle, osa on puhtaasti (suunnittelu/tuotekehitys)insinöörejä, erään neidon suuntautuminen on design management. Asia, jota meille omassa koulussa tahkotaan vain kurssin verran.

Design & Innovation -kurssi, jonka opettaja hablaa vähän nahkealti englantia, mutta ymmärrettävästi kuitenkin. Tämä frouva on tehnyt uraa mm. keramiikka-alalla ja kurssin sisältö tullee pyörimään aika merkittävästi sillä osa-alueella, tämä on ehdottomasti hyvä syventävä kurssi!

Business Design & Entrepreneurship, tätä ei vielä päästy tällä viikolla kokemaan, mutta uskon kaupallisen osaamisen olevan tärkeää, etenkin jos ajatuksena tulevaisuudessa on yrittäjyys ja startup-toiminta. Sama opettaja pieksää suuta täällä, sekä kurssilla

Marketing Design, joka on enimmäkseen kommunikoinnin, yristysstrategian ja -analyysien, brändinhallinnan sekä innovaatioiden tutkimuksen kimara. Opettajamme Gabriel on mukana mm. Sporatrends.com -hankkeessa, joka ei tarkoita raitiovaunuliikenteen cooliutta, vaan leikkikaluvalmistajien koottua tietokantaa. Vähän niinkuin keltaiset sivut. Tai jotain. Alla kuva koulumme "lelumuseosta", tässä pelissä meikäkin ehkä pärjäisi.

Fooshball. Huomaa vaihtopenkkipelaaja blue-tiimissä!

New Promotional Platforms, design-ajattelun ja bisneksen yhdistämistä. Aika tiukkaa analyysiä ja pohdintaa, täällä on Suomeen ja Suomi-designiin hurahtanut frouva, joka on kova likka puhumaan. Ensimmäiseksi ryhmätyöksi saimme tehdä kahdestatoista spagetista, muutamasta teipinpalasta ja nyöristä mahdollisimman korkea torni. Tiimini koostui Saksa-Tanska-Meksiko-Suomi -akselista, joten tottakai voitto vietiin kotiin. Palkinnoksi saimme tikkarit!

A2-espanjaa meille opettaa ihastuttavan vividi nainen, joka puhuu juuri sopivan hitaasti ja elehtien, että ymmärrän-täydellisesti-kaiken-mitä-hän-sanoo. Kurssilla ei ole tarkoitus puhua yhtään englantia, mikä on hyvästä, mutta paritehtävien tullen siellä seisoo yksi suomalainen kuuluisa sormi suussa. Viimeisimmästä espanjankurssistani on kuitenkin kuusi vuotta aikaa. Eipä siinä, vapaa-ajalla harjoittelen kieliaplikaatioitten kanssa ja koitan jutustella katalaania niin viljalti kuin suinkin.

Aion suorittaa hiukan syventäviä vielä Design Managementin luennoilla, jotka suoritetaan ilta-aikaan intensiiviluentoina ja -harjoituksina. Kestoa kurssilla on yhden opintopisteen eli ~25 tunnin verran. Luennoitsija on joku kovan luokan tekijä, kurssi alkaa vasta helmikuun loppupuolella.

Kevät on siinä mielessä hyvä ja huono aika tulla tänne, että

+koko ajan lämpenemään päin, päivä pitenee hiukan

+jengi on hyväntuulista ja talvitakit (jotka vielä ovat päällä, vaikka parhaillaan ollaan oltu +25) jäävät narikkaan

+oma olo on kivempi hankkiessani rajatonta rusketusta ja kauniin melanooman kytemään.

+paljon vapaa-aikaa, ja lomia

Valenciassa Fallas, maaliskuun15.-19.

Pääsiäinen 28. maaliskuuta - 8. huhtikuuta

Toukokuun 1. "Fiesta" (syy tuntematon)

-paljon vapaa-aikaa ja lomia

Em. ajat ovat hyvä vaihtoehto reissailuun Espanjan sisällä, mutta huonoja opetuksen katkonaisuuden vuoksi...

-keksin ehkä jossain vaiheessa lisää miinuksia.

Mielenkiintoista oli kuulla, että hanavesi, jota olen vältellyt nauttimasta, onkin ihan kelpo märkää, mutta maistuu ikävältä johtuen suolasta. Kaupungillinen prinsessoja viiden litran vesipulloineen ovat pakottaneet minut keittämään pastatkin pullovedellä. Asiaan tulee nyt muutos. Tuttipulloni on alati reissatessa mukana, joten se taitaa olla jatkossa ainoa, johon isosta "lekasta" annostelen Nestlen vettä.

"Taideakatemia", koulumme peränurkassa

Nurkan takana taitaa olla työkkäri

"Linnankadun" ikkunasta

Varsinaisesti pippaloihin en ole vielä osallistunut - johtuneeko siitä, että ensisijaisesti halusin tulla opiskelemaan ja luomaan alakohtaista verkostoa. Jatkossa, nyt kun koulupäivät ovat varmistuneet ja kurssien tärkeät päivämäärät ovat tiedossa, voin antautua myös opiskelijakulttuurin vietäväksi. Vahinko, että baarijumputus ei enää kaltaistani ahavoitunutta jytäukkoa kiinnosta siinä missä oiva dialogi rauhallisemmissa oloissa (o-olenko Platon II?), tai ruokakulttuuriin tutustuminen - Valencian Erasmustoiminta pyörii ilta- ja yötekemisien osalta tosi paljon yökerhoissa.

Huhu kertoo, että Neukku heilahtaa tänne ensi viikolla! Meikällä alkaakin pieni prosessi kehittää jotain tekemistä Barcelonaan päiväksi, niin ikään Neukun harjoittelupaikan metsästyskausi alkaa saapumispäivästä, josko saataisiin oma pimu kyljelle loppukeväästä. Vuokraisäntäkin on jo esivoideltu asian tiimoilta, eikä mikään muu blokkaa la primavera del amoria kuin työpaikkojen kaita tarjonta.

Eväslaatikossa voi piillä yllätys, pilliviini!

Uusi apinataltiointi kampuksen keskivaiheilta. Portilla on tiettävästi ainakin yksi lisää...

Sí es María!

Karu arki koittaa!

Mosolilaatio.

Maanantaina se alkoi, koulu. Ensin pieni tunnelmakuva koulumatkalta kello 7:50

Puolimatkassa kouluun

Kursseista:

Espanjassa, niin kuin monessa muussakin maassa nähtävästi, ei ole suoranaisesti vastaavaa teollisen muotoilun tutkintoa kuin Turun AMK:ssa. Täällä suoritetaan mm. design engineering -tutkinto, johon kuuluu melko lailla samat kurssit kuin mitä itse kävin opiskellessani aikanaan konetekniikan insinööriksi. Olin valinnut itselleni koemielessä mm. "Sistemas Mecánicos y Resistencia de Materiales" sekä "Basic control systems" (kumpikin englanniksi, joskin tarjolla oli myös espanjankielisenä samat kurssit, joissa kävin istumassa...kerran.) - mutta ne olivat minulle jo tuttuja aiheita, enkä usko niiden sopivan syventäviin kursseihini kotimaassa.

Englanninkieliset master-tason kurssit ovat oikeastaan kaikki samassa paikassa, näiden lisäksi luokkatiloja on vielä pari. Supertutorini Pablo järjesti erään mystisen kurssin luokkatilan numeron minulle, mutta koska se oli oikeastaan fysiikan kurssi ja paikallisillekin vapaavalintainen, jätin senkin pois.

Tällä hetkellä kevään ohjelmani on näillä kursseilla silattu:

Business design & entrepreneurship

Marketing design

New promotional platforms

Innovation & Design

Design management

Fotografia (valenciaksi)

Español A2

Kaikki kurssit ovat samassa rakennuksessa, Escuela Técnica Superior de Ingeniería del Diseño. Yritin etsiä kursseja myös mm. tekstiilisuunnittelun CAD/CAM ja tietokoneavusteisen suunnittelun saralta, mutta opetus oli miltei aina päällekäin jo valittujen kurssieni kanssa, joten lopputulemaksi viilautui edellä oleva.

Mitä viikkoon sitten on kuulunut? No, alkuviikosta tietysti turhautunutta juoksentelua käytävillä oikeaa luokkaa etsien, en tiedä olenko imbesilli, vai eikö tieto vain ole järin helposti löydettävissä (paikallisenkieliset ryhmät löytyvät toki UPV:n verkkosivuilta, mutta englanninkieliset kurssit tuntuvat uupuvan tyystin)

Luokkatilojen löytämiseen liittyvä video kuvastamaan fiilistä:

No, se siitä. Kaikille englanninkielisille kursseilleni löysin, eikä muidenkaan osalta ole enää epäselvyyksiä.

Tai on, epäselvyyttä on nimittäin valencian kielen kanssa - valokuvauksen lehtori ei anna matskua edes espanjaksi, saati sitten englanniksi :) Kaksi muuta Erasmusvaihtaria (toinen Saksasta, toinen Brasiliasta) ovat kanssani samalla kurssilla, toinen sormi suussa, toinen laukaisimella.

Ennen kuin syväluotaan kuluneen viikon ohjelmaa koulutuspoliittisesti (seuraava postaus), jaan sunnuntain pyöräajelun otoksia alla:

Keskusta-alueella kaikui tornareita

Skeittareiden jälkiä

Niin ikään keskustasta

Välipala...juusto? Vähän niinkuin rahkaa/raejuustoa hienonnettuna

-Pekkels'

Viikonloppupäivitystä

Mosolilaatio, lukijakunta.

Loppuviikon ohjelma on ollut enemmän tai vähemmän geneeristä oleskelua. Tänään sunnuntaina rimpauttelin isovanhemmille päin Skypeteitse ja vaihdoin vähän kuulumisia. Sen jälkeen käytiin tutustumassa paikalliseen "pumppupuistoon", näitä puistotreenivehkeitä mitä Suomenmaassakin löytyy urheilureittien varrelta:

TPS-Fanclub -shortseissa näyttämässä A4-jalkalihaksia

Puisto ja Niko "Pyykkinaru" Into ottamassa laitteista irti kaiken joka kulmasta

Päivä oli oikein seesteinen ja sain jopa kuulla olevani jonkun "Amigo!" kun krikettilyöntejä lähikentällä läiskivät kundit heittivät pallon vähän liian pitkälle. Palautusheitto oli, aivan normaalisti, heikko kuin vanhuksen yskös, eli pääsin heittämään kahdesti :)

Pumppujen päälle tietysti tankkaus, eilistä mättöä oli jonkin verran vielä syömisen kertausharjoituksia varten. Kuva eilisillalta.

Viini 1,05€, leipäpuoli täällä on liki poikkeuksetta "ranskanlongaa" 

Huomenna olisi tarkoitus nyt vihdoin ja viimein päästä kansainvälisten palveluiden toimistoon ojentamaan passikopiota, -kuvia ja matkavakuutuksen kopio, ja aloittaa kouluun rekisteröitymisprosessi. Perjantaina toimisto oli siirtynyt viikonlopun viettoon hiukan ennakkoon ja kampusvisiitti oli hukkareissu.

Paikallisille vaihto-opiskelijoille tarjottiin tiistaiksi reissua Heinekenin tehtaalle kaupungin liepeillä. Ilmoitin janoiset matkamiehet välittömästi mukaan bussilastiin. Hyväksymissähköposti paukahti lauantaina laatikkoon ja se onkin sitten ensimmäinen opintoihin liittyvä setti täällä. Kuulemma maistiaisiakin on luvassa!

Mihin se loppuviikko sitten hävisi? Koska meillä ei ole vielä vakikämppää (yhä Pablon helmoissa, joka on tämän viikonlopun faijansa kanssa hillumassa), pitää elää vähän rantojen miehenä, eli pitää matkapakaasit kasattuina huoneen nurkassa. Vähän kotiolomukavuuksia tässä on toki hankittu, tohvelit (Lidl) ja POOLOKAULUSNEULE (Zarasta alennuksessa 9,99). Tästä professuurivaatteesta lisäkuvia jahka tohdin pitää sitä julkisesti.

Kauppakeskus Aquan sisätiloista kohti tiedekeskusta

Näitä apinoita löytyy sieltä täältä kampuksella

Into, passikopionsa (0,03€), kampuksen pihalal seisova TORO

Apina härän nilkassa. Trampstamp!

Täällä me nyt siis maataan parivuoteessa, miehet kuin ketunpennut. Ollaan vähän (luvatta?) huudatettu ilmalämpöpumppua, että sisätilojen huurulämpötilat olisi siedettävämmät. Ulkona tarkenee vaikka shortseissa mutta sisällä ei malta ilman fleeceriepua maata...

Koitetaan käyttää aika hyödyksi, meikällä älypuhelin ja tabletti täynnä kieliopiskeluapplikaatioita, josko niistä sitten irtoaisi hispanioolakykyjä edes säälliseen kanssakäymiseen.

Naama

Henkari

Enkä ole ihan täysin jättäytynyt designjunasta, koitin viimeisiä vetelevällä läppärilläni tehdä 3D-palikoita, ja ehdinkin tovin aikaa "rendata" kuvaa henkarista, joka perustuu naamakuvaani...





Simmosta tänne. Ensi viikolla taas ihka uudet kujeet.

-Pekuli

Crack-kämppä käyty tiiraamassa

Valencia, tuo Valencianlahden aurinkoinen helm--- ja pyh, tänään "Suomi-Viikingit" tarpoivat läpi vesisateen ja tuiskun kohti tulevaa luolaansa. Olin odotellut jo pari päivää yhteydenottoa tulevalta vuokraisännältäni, joka on parhaillaan Pariisissa messuilla esittelemässä muotoja. Ei siis sulojansa, vaan sellaisia juttuja mitä me muotoilijat tuotetaan. Hän on siis vähän heikolti tavoitettavissa, mutta aamulla mailasin ja pistin tekstaria perään, että mitenkä tuota soluasuntoa pääsisi näkemään. Sovittiin, että vuokraisännän isäukko tulee näyttämään paikkoja.

Kävelimme puolimatkaan Benimacletia (alue, jossa kämppä sijaitsee on ollut ennen kylä, kunnes "kaupunki nielaisi" alueen sisälleen) ja tiputeltiin brunssia ihastuttavassa espanjalais-aasialaisessa kuppilassa. Soittelin padrelle ja jännitin, pitääkö puhua spaniaania, mutta kohtalaisen mukavasti se lontoonkieli taittui tältä sedältä ja sovimme deitit vähän yli tunnin päähän puhelusta. Siihen asti siis paistoi mukavasti aurinko ja oli ihan jepaa dallata pisin katuja. Mutta viimeisen suupalan aikoihin alkoi Ukko Epsanjassa -elokuvan kuvaukset ja sade helli katuja. Sekä kahta kulkijaa. Jalkakäytävät täällä on pääasiassa laatoitusta, ja meikän tuliterät kusiluikkarit liukuivat kivillä siten, että alkoi jo olla ikävä kotikaupunkini "Ei talvikunnossapitoa" Turun hellää hiekoitusta. Vuokra-Padre ja -Madre saapuivat mestoille citymaasturilla kurvaten aikaikkunan puitteissa. Vahinko että se ikkuna oli tunnin levyinen, joten Viikingit saivat tuta kesähepenissään välimeren ankarat olot odotellessaan.

Kämpästä: luukku oli oikein soma, kodikkaaksikin voisi kutsua. Makkareita on neljä, joissa jokaisessa tällä hetkellä miehitys. "Aulassa" sopuisasti muutama fillari säilytyksessä, ihan kohtalainen kyökki, josta pääsy parvekkeelle pyykinpesukoneelle. Yksi makkareista oli heti ovesta oikealla, olkkarissa istui säyseä hippi näppäilemässä diashowta, koulujuttuja kai. Olohuoneesta (ja keittiöstä) lähti pitkä käytävä kohti itäsiipeä, jonka päässä oli vielä kolme makkaria. Käytävän varrella on kaksi kylpyhuonetta, sekä käytävälle tehty upotus johon on sijoitettu kaksi käsienpesuallasta ja peilit. Kelpaa siinä brushata legoja aamutuimaan olematta tiellä.

Padre ja Madre olivat oikein kivanoloisia ihmisiä, ja kertoivat, että tänne vaan senkin punaniskat, mutta vasta helmikuun alusta. Näin ollen saamme vielä hetken viivähtää sohvamajoituksella (protagonistit saman katon alla huomisesta eteenpäin!) Pablon nurkissa. Näillä näkymin meillä on nyt kuitenkin mukavasti katto pään päällä ruoanlaitto- ja pyykinpesumahdollisuuksin kevään ajan. Jos käy lykky ja Neukku saa työharjoittelupaikan täältä sadekaupungista, joudun varmaan ottamaan sen lusikkaan. Nyt treenaan kuitenkin lusikkaa ensin Niko-pojun kanssa. Opetellaan olemaan selät vastakkain :)

Valenciassa on aika lailla koiraihmisiä. Tosin helvetin huonotapaisia, koska antavat koiran tiputtaa sakaramiinoja pisin pieliä. Joka jumalan kadulla on rypäleammusta, ja näin sateen tullessa sitä miettii miten paljon kuljetan tahtomattani eri koirarotujen tuotteita muassani. Täällähän mennään pääosin kengät jalassa sisällä - hrr.

Siirrytäänpä paskasta kadulla kadun laidoille, mistä bongailin muutaman kuva-aiheen. Niitä alla. Tänään käydään täräyttämässä vielä iltasänkkärit Pablon ja sen kaverin kanssa kaupungilla. Sitten pääsee naatiskelemaan lämmityslaitteen iloista punkkaan.

-Pekuli

Kotikatu.mp3

Street art

Gaudi kävi täällä

Herttaiset kadunnimikyltit

Valencia, fuck yeah!

mosolii,

Kengät ovat poissa jalasta ensi kerran sitten aamuneljän. Dunkkis saa kyyneleet silmiin, mutta väitän itselleni (koska vaihtovaatteita pakattiin mukaan niin laihalti), että se on koti-ikävä joka niitä kirvoittaa.

Valenciaan saavuin vasta iltahämärässä, koska a) ekaan bussiin ei ehditty ja b) bussimatka kestää neljä tuntia Barcasta, erityisen pitkältä se tuntui koska <first-world-problems> wifi ei toiminut </first-world-problems>. Kuitenkin, saavuttuamme Espanjan Vantaalle, miljoonakaupunkiin, kaikki nuo matkan kauhut poistuivat mielestä.

Bussiasemalla heitin yläfemmat lupsakalle vaihto-opiskelijatuutorilleni, Pablolle. Sillä oli kokoontaitettava fillari matkassa, niin urbaani sälli! Kävelimme puutuneina muutaman sataa metriä metroasemalle, josta hyppäsimme kuusilinjaisen (josta viisi on käytössä) metroverkoston vietäväksi. Kohta olimmekin jo Big-P:n kämpillä.... (kohta kämpästä lisää)

...nappasimme Pablon Punton ja tiputimme toisen Suomi-pojista hotelliaamiaista odottamaan. Meiffelle näytettiin eeppinen couch surfing -paratiisi, josta moni sikäläinen varmaan haaveilee. Pabmeister on mukana sohvasurffaajain yhteisössä, joten kaksikerroksisen kerrostaloasunnon uumenista löytyi meikäläiselle valtava jenkkipunkka, kylppäri, wifi-yhteys (kiitos), kattoikkunat ja tilaa aktiviteeteille. Tällä hetkellä hyödynnän tilan levittämällä jok'ikisen artikkelin laukustani lattialle yrittäen peittää sen - mutta ei näitä neliöitä peitä mikään!

Kylppärissä on party-modella varustettu poreamme ja tällainen kaksikko:

En tiedä mitä ja kumpaan tekisin, mutta tarjouduin pesemään salaatinkeriä tuossa sille loogisemman näköisessä altaassa. Pablo kielsi.

Pesen silti.








Ja sitten lupaamiani kuvia Barcelonasta!

Ei olla Charles de Gaullen aukiolla..

The running man (Schwartzeneggerin leffa)

Bussikuskin viewpointista otettu otos. Mies muuten tasan pysähtyi valoihin isossa risteyksissä heittääkseen jerryä paikallisten lipuntarkastajien(?) kanssa, yhdet vihreät sai jäädä välistä, koska jerry on jerryä.

Street arttia. Tää on sieltä riemukaaripuistosta.

Ainiin, ja mitä sohvasurffaaja-ammattilaisen "raamattulaatikossa" on punkkaajille? No kaikkea!

Täällä ei kannata juoda vettä hanasta, kaiketi (koska isäntäni ei niin tee), joten tuo durex on partiolaismuistini mukaan hyvä väline veden kantamiseen kaivosta. Vetoisuus useita litroja!

Annoin kiitokseksi houstilleni 

tällaisia juttuja. Ihan että pääsee Suomitunnelmaan. Koska Suomi-Finland.

Kämpässä on muuten ehkä 12'C, mutta en valita, onneksi otin fleecemakuupussin :)

-Pekuli

Kaksi yötä primaveraan on

Ayayay, tunnelma tiivistyy ja trippi lähestyy.

Eilen Suomen asunnossamme, joka on ihastuttavasti renovoitu juuri ennen kun meikä häipyy maisemista, istutin pari sukupolvea vitsinveistelijöitä ylenevässä polvessa olohuoneemme hengailupesään ja vaihdoin viimehetken kuulumiset vanhempien ja isovanhempien kesken.

Kovasti ottaa tunne-elimistöön tämä "hyvästely" - mutta aatokset taittuivat jälleen lounaaseen (ns. Suomi-motivaation nuppi kääntyi kaakon vastakohtaan) kävellessäni fleecekerroksissani koti-Turkuni katuja koululle viimeisiin tavaranluovutuksiin. Tarkennan lukeville verisukulaisille: teitä tulee ikävä, mutta tätä talvea ei.

Valencian reissu tulee olemaan toivottavasti kasvattava, mutta myös arjesta irtaannuttava ja ammattitaidollisesti kehittävä aikajakso.

Oikeastaan edessä on elämäni kevät numero 2, niinku hyvyysjärjestyksessä. Vuosi 2012 oli yksi raskaimmista, vaikka kaikenlaista on tullut tämän neljännesvuosisatani aikana koettua. Ammattilaismarttyyrinä säästelen kuitenkin näitä aiempia kokemuksiani myöhempiin postauksiin, jotta sääliä olisi lukijoilta tarjolla tasaisesti.

Viime vuonna tulin valituksi Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta - TUOon ja jengi tituleerasi minua Mr. Sosiaalipolitiikaksi. Samalla kun hapetin kaupunginhallitusta opiskelijaterveydenhuollon puitteissa, monikenttäpuuhailin edunvalvonta-asioita niin TUOn kuin TOM ry:n tekijänä, kehkeytin itselleni teollisen muotoilun skillssejä, ollessani kuitenkin päätoimisesti ihan muotoilun opiskelija vaan. Jott'ei vapaa-aikaa olisi liikaa, hankkiuduin vielä duuniin Turkuun avattuun Teknikmagasinetiin loppukeväästä, ja olinkin siellä kovanluokan kauppa- ja seuramies. Sama meno jatkuu heti kun vaihto-operaatio on ohi, pesti toivon mukaan odottaa Pekulia vielä heinäkuussa.

Asiaan. Tai takaisin edeltäneeseen aiheeseen. Miksi Valencia on vasta kakkonen? Raskaan vuoden 2012 keväällä tapahtui odottamaton ihmissuhdemuutos, josta johtuen ruokakuntamme on tätä nykyä kaksihenkinen. Ts. tapasin Night Club Marilynissä avopuolisoni Neukun. Kyllä, jotta blogissani säilyisi jotain hävytöntä ja jännittävää, kutsun naistani leikkisästi nimellä Neukku. Siihen on myös etymologiset syynsä. Palataan niihinkin tuonnempana.

Tätä kirjoittaessani istun koulun tietokoneluokassa ottamassa viimeiset huumat koulumme tehomyllyistä. Valenciassa on toivon mukaan vastaavat premissit. Tien päältä saatan julkaista sanasen tablettitietokoneen kautta, mutta sitä ennen eräs Samu "Nexus 7" -kamahomokaimani pitää saada tänne lukijakuntaan.

Niin, itse asiassa taidankin tästä dallata kotiluolaan ja tehdä vielä pientä taustatutkimusta tulevan kouluni tiloista. Laitanpa vaikka tänne tutkimustyön tuloksia ja kuvia. Seuraava erä vaihtoonlähtijöistä voi varmaan hyödyntää näkemäänsä miettiessään vaihto-opiskelukohteita. Escuela Técnica Superior de Ingeniería del Diseño kun on tuiki tuore vaihtokohde ja meikä lupaa rikkoa jäätä hyvällä menestyksellä.

Illalla koittaakin sitten "läksiäiset TOMpan tapaan", eli koulutusalayhdistyksen 3. synttärikemut aiemmin mainitun maagisen yökerhon alakerrassa. Kasvatin juhlan kunniaksi viikset - teemana on Tre Tomppår, eli länsinaapuria enemmän tai vähemmän mairittelevasti pukeutuen vilkutan opiskelijatovereilleni. Alla viikset ja mies. Hassu pupukäsinukke peittää erästä tunnettua yhden sormen symbolia. Kuvan alareunassa viaton hallituksemme jäsen.

Jos joku on tänne asti jaksanut lukea ja kuuntelee räppiä ilman irvistystä, tällä kappaleella psyykkasin itseäni irti ennenaikaisesta koti-ikävästä: Timo Pieni Huijaus - Mun hattu.

Nyt ollaan niin suurta maailmanmatkaajaa jo, heh.

-Pekuli

Tältpuolt jokke tuolpuol Eurooppaa

Sunnuntaina 20.1. läksii pikkukylän poika lounaalle vähän pidemmän kaavan mukaan. Tai siis lounaaseen - eipä tuo sanaleikki nyt oikein toiminut.

Edessä on vaihto-opiskelukevät paikallisella Sepänkadulla*, paikallisen skolen nimi kaikessa herkullisuudessaan on Escuela Técnica Superior de Ingeniería del Diseño. Tällä haavaa siis hankin teollisen muotoilijan skillssejä Turun ammattikorkeakoulussa ja meneillään on kolmas vuosi tällä saralla.

Koulun ja -tuksen puolesta olen toiveikas, tarjolla on muutama englanninkielinen kurssi ja vast'ikään sähköpostiin tärähti valtaisan Industrial Management -opintokokonaisuuden mainoslehtinen, jossa voi syventää ammattiosaamistaan bisnes- ja insinöörisopiskelijoiden kanssa. Kuulostaa juuri sellaiselta puuhalta, jota olen jo Turussa halunnut tarjottavan oppiakseni toimimaan monen toimialan organisaatiossa.

Samalla opiskelen itselleni uuden kielitaidon, tai oikeastaan elvytän lukioaikoina lueskeltua spaniaania, josta toivon olevan hyötyä tulevaisuutta ajatellen.

Koska mies-joka-sanoo-mosoli on vakiinnuttanut paikkansa internetin julkaistuimpana blogina, jatkan siitä mihin jäätiin, eli hyvän läpän ja "mielenkiintoisten" kokemuksieni sekä aatoksieni jakamista justiinsa täällä. Joskus lätisen juttuja muotoilijan näkökulmasta, toisinaan ihan Pekkona vaan, koitan tunnisteilla jaotella lukemista kohderyhmiä ajatellen.

Ohessa on matkasuunnitelma, tankkasin Tunturi kuuskymppiseni tankin täyteen ja hurautan Euroopan halki itäiseen Espanjaan. Vaihtoehtoisesti saatan lentääkin.

Pekko, pappamopo ja edessä 3320 km

Tämän viikon pakkaan kamoja, perjantaina sykähdän Vantaalle anoppilaan ja sunnuntaiaamuna hiihdän aamusilmin lentokentälle itkemään hyvästejä.

Reissua varten on hierottu koulun osalta Valtteri-virtuaaliorientaatio (takaa Erasmus-tuen, eli ~catshingg~), sekä seissyt lakki kourassa opettajien edessä tiedustelemassa hyväksilukuja ja korvaavia tehtäviä.

Lompakkoon sujahtaa Kilroylta ISIC-kortti (reissaamiseenkin toivottavasti keväällä jää aikaa, joten junamatkoista opiskelijahöylällä hinta pois), sekä European youth card, josko siitäkin olisi hyötyä.

Hehkutus jatkuu lähempänä reissua, nyt meiffe dallaa koululle otattamaan TJ-viiksistä otoksia TOM ry:n nettisivuille ja vilkuttamaan kaikille kevätpakkasiin jääville tyypeille.

Hasta luego!

pekuli