(pahoittelut kaikille itkunsekaisesti päivityksiä turhauttavan pitkään odottaville faneilleni, tässä mä nyt kuitenkin oon!)
Ensialkuun kuulumisia alkuviikosta. Siihen liittyi kulttuurisurmatyö areenalla. Kyllä, kävin kokemassa Corridaa, härkien viimeisiä hetkiä. Ylpeänä en tätä viittaa kanna, mutta olenpahan nyt kokemusta rikkaampi ja tunnistin itsessäni inhimillisiä piirteitä löytäessäni itseni kannustamassa sarvipäätä, kun sille aukeni tilaisuus pukata matadoria pyhimpiin paikkoihin. Harmikseni en kuitenkaan nähnyt rujoa ihmiskohtaloa vaan kuusi kappaletta pihvikarjaa päätyi makoilemaan maneesin haltuun...
Raakuuksista mukavampiin aiheisiin, Fallas-vapaat ovat eilisestä lukien olleet meikäläisen pestinä. Kuten aiemmassa tekstissä jo koodarin kyvyilläni lainasin faktalaatikkoon, on kyseessä siis alueellinen ja ainutlaatuinen juhla. Pääasialliset setit pyörivät taiturimaisesti tehtailtujen puunukkejen ympärillä. Liki joka toisella kadulla on jonkinlainen tapahtumateltta (johon yöksi kömmitään bailaamaan), kadut ovat joulukatumaisesti valaistuja, kadunkulmista saa paikallista
vatsanrepijä-stollenia, churroja ja niiden variantteja, kaupungin friidut ja sällit ovat tälläytyneet kansallispukuihin ja kuljeksivat erinäisissä paraateissa pitkin ruutukaavaa. Kaiken kruunaa miljoonapäinen turistiryntäys kaupunkiin, sekä tietysti jokapäiväiset ja -iltaiset ilotulitukset.
Päivisin räjäytellään käytännössä "iltapäivän mascleta" joka on eri naapurustojen järjestämiä paukkupomminäytöksiä keskikaupungilla. Illan saapuessa (yleensä puoliltaöin) tärähtää reippaan kymmenminuuttisen ajan fuegos artificaloksia taivaanrantaan. Itse asiassa ne muutamat tulitukset jotka todistin, kestivät 15-20 minuuttia ja olivat näyttävyydeltään ihan toiselta vuosituhannelta, mihin olen tottunut.
Näissä kaupunkijuhlissa "mikään ei ole pyhää". Simaa nauttiva nuoriso täyttää kadut ja kulmat iltapäivästä ja ajanjaksolle ominainen papattitulitus on liki taukoamatonta. Fallasveistokset poltettiin viimeisenä iltana maan tasalle mm. kevään alkamisen ja uudistumisen symboliksi. Unohdin tehdä juhannustaiat.
Papattitulituksella en tosiaan tarkoittanut leppoisaa koiranpommien rätinää, vaan ihan oikeiden paukkupommien tuoma jännitys (lapset [ja jurriset itäblokkivaihtarit] sytyttävät isoja tykäreitä kädessään ja heittävät "jonnekin") piristää kummasti, kun päivisin on vähän väliä korvat lukossa tai löysät lahkeessa. Onneksi rakkarit rauhoittuvat yön pikkutuntien aja--- ja pahkat; paukuttelu ei katso aikaa, ei paikkaa, eikä turvamääräyksiä. Ajatellen EU-direktiivejä tämä kaupunki on viisi päivää Belsebuubin Chicago. Mielenkiintoista, että tänä vuonna meininki oli pommien osalta aiempaa hillitympää: kaupoissa oli katalogeja, joissa määriteltiin pommien suositus- ja myynti-ikärajat. Vanhemmilta piti olla ojentaa lappu ruutikauppiaalle, jossa lupa pyroleikkeihin annettiin. Käytännössä mikä tahansa nimi tinketin allekirjoituksessa seisoikin, tulivat tenavat ulos puodeista syli täynnä pankkiholvinavaajia.
 |
| Satunnaisia seinäkuvia |
 |
| Satunnaisia seinäkuvia |
 |
| Cremetäytteinen suklaasilattu uppopaistettu churro. Sydämentykytys alkoi jo ennen jöötin nauttimista. Ja jatkui pitkään sen jälkeen. |
Eräänä iltana tutustuin paikalliseen tapaan naatiskella viiniä sosiaalisesti. Olimme matkalla tsekaamaan valokatua, jossa pitkä pätkä oli koristeltu valokaapelilla, jonka oli tarkoitus sykkiä musiikin tahtiin. Iltanäytöksinä sitä tarjoiltiin joka ilta, aina yhden biisin verran pidempään. Mutta ensin sitä viiniä:
 |
| Viinibongi ja tapas |
Trumpetin suu on tarkoitus laittaa alahuulelle, ja siitä lähteä kaatamaan reippain ottein, kasvattaen kaatimen ja suun välimatkaa ja välttää samalla kaatamasta pyykkärin painajaista rintamuksille. Muutaman treenikerran jälkeen lopetin kuplien puhaltelun lintupilliin ja onnistuin ottamaan pari senttiä etäisyyttä. Jostain syystä tämä tekniikka ei sytyttänyt meikää, ehkä myöhemmin jonkun reikäisen t-paidan kera otan uusintaottelun.
Sitten illan pääotteluun, eli valonäytökseen. Ken kuvan avaa isommaksi havaitsevi valtavan näyttövalomeren myös kansan päiden korkeudella. Itsekin -tottakai- kuvasin koko pläjäyksen videolle todetakseni videokuvan laadun olevan luokatonta. Tässä kuitenkin still-kuva.
Luotimme isoon kokoomme ja tönimme lapsia pois sen verran, että oli optimaalista katsella valojen loistetta. Tila ei kuitenkaan syntynyt siksi, että olisimme olleet muy grande y loco, vaan tasan siksi, että kyseiseen spektaattoripaikkaan puhalsi viereisen churrokojun kaikki keitinhöyry. Iloittelun lisäksi saimme siis kulkea iloisten leipurien tuoksuisna (aiemmin syöty munkki vieläkin äklötystä aiheuttavana) takaisin keskustasta.
Kyseisen illan osalta mainittavaa lienee:
-vietin mainiota aikaa paikallisten opiskelijoiden kanssa, joista (onneksi?) juuri kukaan ei puhunut englantia
-pääsin aiemmin mainittuihin telttakemuihin paikallisessa seurassa
-telttakemujen rauettua aamuyöstä seurasin sivusta, kun juhlakansa järjestäytyi paraatiksi (huom. aamuyöstä) ja jostain ilmestynyt torvi-trio säesti paikallista kansanlaulua
-tästä johtuen koin ensimmäistä kertaa oikeassa elämässä, kun joku heittää mekastajien päälle vettä parvekkeelta (en tarkoita pissaa.) - vinhaa! Tuli heti paikallisempi olo. Ja vähän märkä.
Koska Fallas on takana päin, en käytä tämän enempää palstatilaa sen ruotimiseen. Halukkaat saavat kuvakoostetta oikean kamerani tuotoksista sitten kotopuolessa. Innokkaimmat voivat ottaa varaslähdön jo nyt ja tsekata:
Tämän nettisivun
Johan tässä ehti jo kaksi päivää olla koulua, ja pitkä viikonloppu päälle (vietän suomalaisittain sapattia perjantait); tarvitsee kokemuksenpieksämä opiskelija lisää vapaata. Koska Espanja, torstaista 28.3. alkaen nostetaankin jalat pöydälle kahden viikon pääsiäislomaksi.
Ja eihän se vapaaviikko olisi mikään erityisen odotettu, ellei se eräs Неукку (tuttavallisemmin Neukku) tänne heilahtaisi. Tiedossa on siis ainakin vielä visiitti Barcelonaan ja sitten "Pekuliskan" juurruttaminen pääsiäismaahan työharjoittelunsa ajaksi.
-Pekuli
