Menin viraaliksi

Olen "tunnettu" Facebookissa vinhoista kostyymikuvistani (mm. koulutusalayhdistys Turun opiskelevat muotoilijat TOM ry:n pippaloissa), tai muuten lähes huumoriarvoa hipovista tallenteista.

Esimerkkejä mainitakseni:

Ja joitain mainitsemisen arvoisia profiilikuvia:

Josta päästäänkin itse aiheeseen. Mainitun yhdistyksen symboli on viikset, siksi myös useahkosti tuttujen kesken meuhkataan räkäjarrujen nimeen. Maleksin kauppakeskuksessa Neukun kanssa toissapäivänä ja eräästä naisten trikoopuodista löysin viiksiaiheiset leggings-housut. Niille, joille sana on tuntematon, kyseessä on mimmien pitkät kalsarit, joita esimerkiksi täällä etelässä käytetään surutta ilman seuraavaa kerrosta. Päätin viedä asian verkkoon ja penäsin Facebook-tuttavapiiriltäni peukutusta kalsaripäivälle elokuussa. Kas näin:

Kuten kuvasta näkyy, alle tunnissa tavoiteltu huomiointi täyttyi. Tämän kunniaksi tallustelen loppukesästä kotikouluuni trikoopöksyt jalassa. Sinänsä tilanne ei ole muuttunut mihinkään sitten vuoden ~1995, jolloin huutelin talviaamuna ulko-ovelta isälleni olevani palttoota myöten valmis lähtemään kouluun. Varustetarkistus kuitenkin paljasti, että olin jättänyt pitkien kalsarien jälkeen housuvaatepuolen yhtä kerrosta vajaaksi. Toki muodista etuajassa, mutta ulkona taisi olla kirpeälti pakkasta, joten isäukko suositteli normaalien housujen lisäämistä karderoobiin.

Seuraava etappi onkin alkaa tehtailemaan hyväntekeväisyyttä tällaisilla tempauksilla.

-Pekuli

3D-printing in the oldschool way

Tänään, pääsiäisen kunniaksi, kävimme parin koulukaverin kanssa luomassa mystillisiä asioita.

Lopputulokset muistuttavat ehkä tavalliselle tallaajalle sitä ihmiskehon normaalisti suorittamaa "3D-tulostusta". Meillä on kuitenkin suuremmat päämäärät tiedossa.

Pajakööriä

Koulumme antoi toimeksiaannon valjastaa CNC-robotit truuttaamaan 3D-tulosteita. Tämä askartelupäivä oli kokeiluluontoinen kemiansessio luoda massa, jota kuka tahansa voisi luoda vähittäiskaupan tarpeistosta. Saksalais-belgialais-suomalainen komissiomme loihe materiaalien puitteissa tahnaa, joita voi sitten jatkossa käyttää oikeasti. Tässä kuvakavalkadia ensimmäisestä pursottelusessiosta.

Jabba the Shit

Koska työkaluja ja tarpeistoa oli varsin rajatusti, piti pajalla improvisoida aika lailla. Alustavat suunnitelmat luoda paperimassaa erinäisin sidosainein kariutui, koska paperi piti jättää likoamaan ja odottamaan ensi kertaa. Tänään käsittelimme pahvipuristetta hiomalla siitä nukkaa, jota sekoittelimme erilaisiin lopputuloksiin.

½litran vesipullosta askartelemani pursotin tuottaa kolmatta "layeria" peräjälkeen

Yllä menestyksekkäin kreemi. Alla belgialainen työn sankari.

Aineksia, joista lopputuotetta lähdettiin valmistelemaan. 96% alkoholia, liisterijauhetta, "pika-erikeepperiä" ja tavallista puuliimaa. Massana puristepahvista raapusteltu "pöly"

Menneiden aikojen Yerba Mate -purnukka - ei vaikutusta lopputuotteeseen.

Target'n'tool

Pääsimme jo tällä kerralla melko hyviin tuloksiin. Pääsiäisen jälkeen päästään kuitenkin itse asiaan, joten loppuun pieni kuriositeettinäyttely viikon aiemmista tapahtumista:

Zarassa tyyppailtu makkarankuori (L)

Kävin kevätmuodin keskipisteessä (yllä). Kävin myös alkuviikosta Botanical gardenissa katsomassa miten ruoho kasvaa. Ja Orkideat. Tämä oli EIM-ryhmän inspiraatiovierailu, ja vaikka olen ns. ulkopuolinen, olin jengistä intoutunein floorantiiraaja (alla).

Palmu

1970's Palmu

Palmu - mieletöntä faktaa: se myky mikä maasta lähtee kasvamaan, määrittelee palmupuun paksuuden  - palmuissa ei ole lainkaan vuosirenkaita, mikä tarkoittaa, että ne voivat kasvaa ainoastaan pituutta!

 Huomenna tiedossa on visiitti Cuencaan, joka on pikkuinen lande puolimatkassa Madridiin. Meteorologit lupaavat +25 ja sadetta, joten sipulipukeutumisella ja pienellä jännityksellä lähdetään matkaan!

-Pekkeli

Lack of Innovation

Koko tämä viikko on ollut itsetutkiskelun aikaa, koulumatkat taittuvat Suomen syyskelejä vastaavissa olosuhteissa ja jatkuva väsymys painaa. Koulussa on ollut mielenkiintoisia aiheita joka kurssilla, mutta kotipuolessa lillun staattisesti innottomassa tilassa.

Muistan kuinka nuorempana piirtelin 2D-autoja, kännyköitä, elektroniikkaa ja satunnaisia hirviöitä niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Vihkot täyttyivät hyvää tahtia ja ideoille ei näkynyt loppua - osaa jopa jatkokehittelin. Mihin tuo nuori luovatron™ on meikästä hävinnyt? Erityisen ikävältä asia tuntuu, koska valmistuttuani minä haluaisin olla juuri se ukkeli jolta löytyy eeppisiä ratkaisuja, kykyä hahmottaa ja luoda sekä jota muut tarvitsevat tekemään muutosta.

Finding the inner child

Alkuviikon apatia voi olla vain seurausta ihastuttavan Neukkuviikon päättymisestä, sen myötä huonosti nukuttujen öiden väsymystä ja neljän seinän sisällä lojumisesta. Otin itseäni hiukan niskasta kiinni, koska tämä peli ei vetele.

Eilen illalla otin pitkästä aikaa esiin ihan ehtaa luettavaa; tutustun Amazon Kindlestä hankkimaani kirjaan "3D Printing: The next technology gold rush - future factories and how to capitalize on distributed manufacturing", jonka nimi jo kertoo paljon sisällöstä. Luukutin klassista musiikkia taustalla ja naatiskelin informaatiosta.

Tänään ikkunasta avautui mitä upein kevätpäivä, aiemman viikon ankeudesta ei ollut tietoakaan. Lämmittelin kotitekoisen jumppasalimme "kahvavesipulloilla" kehoa käyntiin ja läksin ulos heiluttelemaan digikameraani erinäisiin kohteisiin. Samalla sain tilaisuuden vähän reippailla paikallisten eineitten kuonapakkautumia kehosta pois.

I have no idea what I am doing

Nyt palasin takasin himbeen tsekkaamaan vähän koulukirjoja ja aktivoimaan aivoja. Tein samalla itselleni uuden taustakuvan tietsikkaan, kuva yllä. Alkuperäinen "Pikku-Apulainen" -lamppukuuppa löytyi kadunvarresta muiden seinämaalausten seasta.

Seuraavaksi täräytän muikean lounaan. Ruokailurytmi on ainakin klusteroituneiden koulutuntien takia ihan takapuolellaan. Illansuussa heitän vielä toisen kaupunkiekskursion objektiivin läpi tiiraillen.

Ja prkl, ruvetaan piirtämään niitä autoja taas. Otin vain kovin vähän piirustustarpeita messiin, joten paperilla ne jäävät kyllä skisseiksi, onneksi mukana on läppärini kynänjatkeena.

Puhtihenkäyksiä vedellen,

Pekuli